Erityispedagogiikan perusopinnot ja erityispotilas

Nyt kirjoitankin aiheesta, joka on pitkälti ollut syynä siihen, ettei tälle blogille ole tahtonut jäädä aikaan.Tuossa syyskuun alkupuolen alkupuolella starttasivat erityispedagogiikan perusopintoni, jotka siis kuuluvat sivuaineopintoihini. Opinnot ovat luonteeltaan pääasiassa verkko- ja etäopintoja.

Nyt ensimmäisellä, eli peruskurssilla olen tutustunut sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädääntöön, etsimällä finlex-tietokannasta seuraavat tiedot:

1. Miten Varhaiskasvatuslaki määrittelee erityisen tuen järjestämisen päivähoidossa?
2. Millä tavoin lasta kuullaan lastensuojeluun liittyvien toimenpiteiden yhteydessä?
3. Miten lapsen sijaishuolto järjestetään?
4. Koulukoti (kenelle, miksi, toiminta)
5. Mitä tarkoitetaan tehostetulla ja erityisellä tuella? Millä tavoin niitä toteutetaan?
6. Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS)
7. Mitä oppilashuoltolaissa tarkoitetaan yksilökohtaisella ja yhteisöllisellä oppilashuollolla?
8. Millaisia kurinpidollisia valtuuksia opettajalla on lain mukaan koululuokassa?
9. Miksi erityispedagogiikan yhteydessä on tunnettava sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö?

Esimerkiksi kohtaan 8. muotoilin vastauksen lain pohjalta näin:
Opettajan kurinpidollisiin valtuuksiin koululuokassa kuuluvat mahdollisuus määrätä häiritsevästi tai muuten vilpillisesti käyttäytyvä oppilas enintään kahden tunnin mittaiseen jälki-istuntoon tai antaa tälle kirjallinen varoitus. Jos oppilaan tekemä rikkomus on vakava, tai jos hän jatkaa epäasiallista käytöstään vielä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaankin, voidaan oppilas erottaa koulusta enintään kolmeksi kuukaudeksi. Häiritsevä oppilas voidaan poistaa luokasta tai koulun tilaisuudesta jäljellä olevan oppitunnin ajaksi (poikkeuksellisesti myös loppupäivän ajaksi, jos oppilas on vaaraksi muille). Oppilas, jolla on läksyt tekemättä, voidaan määrätä päivänpäätteeksi tekemään tehtäviään valvonnan alaisena enintään tunniksi kerrallaan. (Perusopetuslaki 36 § (13.6.2003/477)

Olen seurannut parin viikon aikana yhteensä reilut 15 tuntia verkkoluentoja, joiden aihepiireinä on ollut mm.: erityispedagogiikka tieteenä, erityisopetuksen juuret, varhaiserityiskasvatus, peruskoulun erityisopetus, oppilashuolto, ammatillinen erityisopetus, ADHD & ADD & dysleksia.

Peruskurssiin kuuluu olennaisena osana myös konkreettinen tutustuminen erilaisiin erityiskasvatuksen toimipaikkoihin. Olen haastatellut kouluni laaja-alaista erityisopettajaa, joka on aiemmin toiminut myös syvästi kehitysvammaisten opettajana. Sain siis kuulla laaja-alaisen erityisopettajan työstä ja vähän siitä, millaista on syvästi kehitysvammaisten opetus.Vierailin tällä viikolla myös kotikuntani yläkoulun pienluokassa ja erityisnuorisokodissa. Vierailukäyntejä tulee tehdä ainakin neljä, ja vierailupaikkojen on oltava erilaisia. Ainakin yksi vierailukäynti uupuu siis vielä. Harkitsen, että menisin kuuntelemaan lokakuun alussa yleistötilaisuutta puhevammaisuudesta.

Parin kolmen viikon päästä olisi ensimmäinen verkkotentti mahdollisuus. Tenttiä varten luettavana on kaksi kirjaa, jotka kummatkin tentitään erikseen monivalintatentteinä. Luennoista tulee myös oma pikkutarkka tenttinsä, jossa vastataan kuuten kysymykseen. Koska verkkotentissä saa tietysti olla kaikki kirjat yms. käytössä, on oletettavissa haasteellinen tentti. Verkkotentit ovat itselleni uusi työmuoto, tämä taitaa olla vasta toinen verkkotenttini.

Erityispedagogiikan opinnot ovat tähän asti vaikuttaneet järkeviltä, mielenkiintoisilta ja hyvin suunnitelluilta (kaikkien yliopistokurssien kohdalla en voi sanoa samaa). Koen erityispedagogiikan opinnot tärkeiksi, koska tulevassa työssäni kotitalousopettajana tulen kohtaamaan varmasti paljon erityisoppilas-statuksen oppilaita, sillä esimerkiksi kaikki pienluokalla opiskelevat (ainakin siinä koulussa missä vierailin) ovat valinnaisaineisssaan yleisopetuksen ryhmissä.

Tämä tällä erää näistä erityispedagogiikan opinnoista :)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nyt lähden tästä hoivaamaan yhtä erityispotilasta, 14-vuotiasta Dalsku-kisuani, joka on tänään satuttanut takatassunsa (mitään konkreettista haavaa ei näy) jossain ja ontuu sitä ikävästi :( Luulen, että selvitään kuitenkin ilman eläinlääkäriä, ja hyvä niin - 15km matka eläinlääkäriin autossa osittain kuoppaisia ja mutkaisia hiekkateitä ajaen on tuon kissan pahin painajainen ja saa aikaan hirveän maukumisen ja häkissä ahdistuneena pyörimisen. Eli jospa tässä pärjäiltäisiin ainakin alkuun kotikonstein. Lääkäriin tietysti sitten jos tassu ei lähde toipumaan. Tänään potilas oli ainakin mielissään tekemästäni pehmeästä petipaikasta ja suoraan kädestä syöttämistäni katkaravuista. Tuossa tuo potilas nukkuu onneksi aika tyytyväisen oloisena :)



Erityisterkuin Sini

Tie kotitalousopettajan opintoihin

Kirjoittamiseen ei ole viimeaikoina tahtonut riittää aikaa tai innostusta, mutta nyt haluaisin kertoa siitä, miten minä oikein päädyin opiskelemaan kotitalousopettajaksi.

Olen jo lapsena kirjoittanut ystäväni-kirjoihin tulevaksi ammatikseni opettajan. Lähinnä tuolloin oli mielessä varmaan luokanopettajan työ - enhän ala-asteella vielä muiden opettajien työstä ollut tietoinen. En minä sentään niin johdonmukainen ollut, ettenkö olisi joskus muitakin töitä miettinyt mielessäni. Muistan jossain vaiheessa ala-astetta olleeni kiinnostunut muoti/vaatesuunnittelusta, tämä vaihtui myöhemmin yläasteaikana siihen, että haaveilin tosissani sisustussuunnittelijan ammatista. Tiedostin, ettei sisustussuunnittelijoilla välttämättä ole kovin hyvä työllisyystilanne ja ammattihaave pysyi suhteellisen epärealistisena. Lukiossa sisustussuunnittelijahaaveet korvautuivat pohdinnoilla arkkitehdin urasta, jossa minua oikeastaan olisi kiinnostanut ainoastaan talojen pohjapiirustusten laatiminen. Jossain vaiheessa yläastetta/lukiota taisi tulla mielessä pyöriteltyä myös leipurikondiittorin, kokin ja kahvilatyöntekijän ammattia. Koska pidän eläimistä, on nuorempana toiveammattieni joukkoon kuulunut myös erilaisia eläimiin liittyviä töitä, kuten eläinlääkärin työ tai kissahoitolan hoitaja (mikähän ammatti tämäkin oikein on..). Kun äsken äidiltäni kyselin lapsuuteni ammattisuunnitelmista, niin olen kuulemma pienempänä kaavaillut myös kukkakauppiaan ja taitelijan uraa (ei muistikuvia..). Vaikka muut lapsuuden haaveammatit ovat muuttuneet ja kehittyneet, on opettajan ammatti pysynyt vuodesta toiseen unelma-ammattieni listalla.

Tässä lukioaikainen kuvityö liittyen siihen, että haaveilin pienenä eläinten hoitoon liittyvistä ammateissa. Päädyin lukiossa suunnittelemaan eläinlääkärin vastaanoton edustalle sopivia eläinpatsaita.

Tämä lukioaikainen kuvistyö taas kuvastaa innostustani arkkitehdin työhön ja talojen pohjapiirrossuunnitteluun. Piirtelin näitä pohjapiirrustusideoita ahkerasti myös enkun vihkoon..

Se lapsuushaaveista. Palataanpa siihen aikaan, kun oikeasti jouduin tekemään päätöksiä siitä, mihin ammattiin hakeudun. Yläasteella kun piti toisen asteen koulutuspaikka valita, oli lukio minulle luonnollinen vaihtoehto, koska: minulla oli hyvä todistus, ei tietoa tulevasta ammatista, mutta aavistus siitä, että tuleva ammatti vaatii pitkät opinnot, joihin lukio antaa hyvän pohjan. Lukio opinnot eivät antaneet varmuutta siitä, mihin alalle haluaisin- epävarmana siitä mitä haluan, päädyin hakemaan lastentarhaopettajaksi, luokanopettajaksi ja kotitalousopettajaksi, koska niihin oli mahdollista hakea samalla valintakokeella. Jos sama valintakoe ei olisi sopinut ja triplannut näin opiskelupaikan saanti mahdollisuuksia, olisin luultavasti hakenut vain luokanopettajaksi, joka oli näistä itselleni se ykköstavoite.

Matkallani opettajaksi, ensimmäisenä haasteena vastassani oli kirjallinen Vakava-koe. Jaksoin lukea kokeeseen hyvin, vaikka aineisto ilmestyi ennen viimeisiä ylioppilaskirjoituksiani. Aloitin lukemisen vasta noin viikko aineistoin julkaisun jälkeen, kun olin saanut selvitettyä loppuun kirjoitukseni. Olin tutustunut netissä aiempiin Vakava-kokeisiin ja saanut kuvan siitä, kuinka paljon pisteitä suunnilleen tarvitsee läpäistäkseen kokeen. Itse kokeessa pystyin sitten laskemaan ja taktikoiman, että voin hyvin jättää esim. 20 pisteen edestä tehtäviä vastaamatta vaarantamatta silti läpipääsyäni. Kun suosiolla jätin paljon epävarmoja kohtia vastaamatta, vältyin väärien vastauksien miinuspisteiltä. Taktikoin myös sen suhteen, paljonko pisteitä oli jaossa, jos väärästä ei lähtenyt juuri tyhjää vastausta enempää pisteitä, uskalsin vastata, koska ei tavallaan ollut mitään menetettävää.

Ahkerella lukemisella ja pistetaktikoinnillani sain vakava-kokeesta hyvät pisteet ja pääsin vuorollaan luokanopettajan, lastentarhaopettajan ja kotitalousopettajan soveltuvuuskokeisiin, eli lähinnä erilaisiin haastatteluihin. Luokanopettajan ja lastentarhaopettajan valintakokeet eivät menneet järin hyvin: ensimmäisissä olin liian väsynyt ja jännittynyt, lastentarhaopettajan opintoja kohtaan minulla taas ei ollut motivaatiota ja se varmasti oli aistittavissa. Koin myös näiden alojen valintakokeeseen kuuluvat ryhmähaastettelut hankaliksi -eli en ollut kovin hyvä niissä.

Kotitalousopettajan soveltuvuuskokeisiin puolestaan kuului toiminnallisuustehtävä ja yksilöhaastattelu. Toiminnallisuustehtävässä tehtävän anto kuului suunnilleen näin: "Olet perheen isosisko. Äitisi ja pikkuveljesi ovat hakemassa isoisääsi vierailulle. Sinun pitää sillä välin järjestää asunto, lajitella pyykit pesuun ja kirjoittaa muistilista veljellesi tavaroista, jotka tämä tarvitsee mukaansa viikonlopun urheiluleirille". Sitten minut johdatettiin epäjärjestyksessä olevaan huoneeseen, kolmen opettajan tarkkailtavaksi ja annettiin 10 minuuttia aikaa toteuttaa oheinen tehtävän anto. Toiminnallisuustehtävässä käsittääkseni arvioitiin toiminnan loogisuutta, rauhallisuutta, ajankäyttöä yms. Luulen, että arvostettavaa toiminnassani oli mm. se, että jätin tiskiveden laskeutumaan lavuaariin ja tein sillä välin muita puuhia, sitten jatkoin taas tiskien parissa jne, maksimoidakseni ajankäyttöni. Sain kokeesta yli 80 pistettä/ 100 pistettä.

Haastattelussa minun piti vakuuttaa arvioijat siitä, miksi sopisin kotitalousopettajaksi. Olin maininnut pitäväni leipomisesta ja muistan, että minulle yritettiin tyrkyttää kahvila/leipomotyötä, mutta sain käännettyä asian niin, että haluan auttaa ja neuvoa muita opettajana, ja pitää leipomisen enemmän harrastuksena. Haastatteluosiosta taisin saada noin 85/100 pistettä. Lisäksi noin 90/100 pistettä karttui lukion kirjoituksista saamistani arvosanoista. Lopputulemana oli se, että sain korkeat pisteet köksän soveltuvuuskokeista.

Olin tietysti iloinen kun minut valittiin kotitalousopettajaksi, mutta pettynyt, kun en päässyt kovasti haaveilemaani luokanopettajan koulutukseen. Harkitsin jopa, etten edes aloittaisi köksänopintoja, koska pelkäsin aloitettujen opintojen vaikeuttavan seuraavana vuonna luokanopettajaksi hakeutumista. Ajattelin siis, että siirtyisin köksäpuolelta luokanopettajaksi, mm. siksi, että pelkäsin, ettei köksänopettajille riitä töitä.

Päädyin aloittamaan kotitalousopettajan opinnot - innostuin - ja haaveet luokanopettajan työstä saivat jäädä. Olin ikionnellinen, etten päässyt luokanopeksi, koska nyt tuntui siltä, että sovin paljon paremmin köksänopeksi.

Tässä yliopistossa erään kurssin puitteissa piirtämäni kuva itsestäni kotitalousopettajana.

Siinäpä tarina siitä, miten köksänopettajan opintoihin hain ja pääsin :) Tietysti taustalla kotitalousopettajaksi hakemisessa oli myös yläasteen positiivinen kokemus kotitalousopetuksesta ja oma leipomisharrastus.Tällä hetkellä tuleva köksänopettajan ammatti tuntuu hyvältä ja hienolta - vaan kyllä ihana työni alakoulun avustajana pakostikin laittaa pohtimaan myös sitä, sopisinko sittenkin paremmin ala-asteen luokanopettajaksi...aika näyttää!


Opiskeluterkuin Sini

Koulukiireitä: kerhoista kisoihin, sairauksista sijaisuuksiin

Moikka! Kirjoittelussa on ehtinyt tulla jo reilun viikon tauko. Syyskuussa on kiirettä on pitänyt ja blogi on jäänyt vähän (paljon...) vähemmälle huomiolle. Opettajan sijaisuuksia on ollut riittämiin: olin juuri neljänä peräkkäisenä koulupäivänä sijaisena ja ehdin sijaistaa tänä aikana kolmea eri opettajaa. Sijaispäivät ovat kivoja, mutta rankkoja. Niinä joutuu muistamaan niin paljon erilaisia asioita, harjoittelemaan käyttämään luokan elektroniikkalaitteita, etsimään tavaroita, joustamaan, soveltamaan, sopeutumaan jne.  Koulutyön lisäksi lastenhoitokeikkojakin on riittänyt. Lokakuun puolen välin paikkeilta syyskuun alkupuolelle olin flunssassa, jonka sain koulujen alettua, eikä flunssa helpolla hellittänyt kun kävin koko ajan töissä samalla. Nyt sitten oli muiden opejen vuoro sairastella. Työn lisäksi omat opintoni ovat startanneet vauhdilla, tällä viikolla olen jo parina päivänä tullut katselleeksi yhteensä yli 7 tuntia erityispedagogiikan verkkoluentoja, pohtineeksi samaan kurssiin kuuluvaa lakitehtävää ja selvitelleeksi erityispedagogiikan toimialaan kuuluvia kohteita, joihin tulen tekemään tutustumiskäyntejä tämän kurssin puitteissa.

Sitten yksi kiva asia, joka tosiaan on tuonut vielä vähän lisää positiivista kiirettä. Kerhot alkoivat. Sain siis vastuulleni koulun kerhojen vetämisen ja päädyin liikuntakerhoihin, koska koulussamme on tänä vuonna liikunnan teemavuosi. Lisäksi oppilaat olivat viime vuonna toivoneet liikuntakerhoa.  Vedän siis kerran viikossa 4-6 luokkalaisille palloilukerhoa ja kerran viikossa 1-3 luokkalaisille liikuntaleikkikerhoa. Oikeastaan suunnittelen yhdelle viikolle aina neljä kerhotuntia, koska koulussamme ei ole liikuntasalia (tyhjä luokka onneksi kuitenkin!) joka mutkistaa hieman kerhotoimintaa sadesäällä. Suunnittelen kerhokerrat aina pihalla pidettäviksi, mutta jos sade sattuu yllättämään täytyy minulla olla mielessä, mitä voimme tehdä sisällä tavallisessa luokassa (jossa onneksi ei ole juurikaan pöytiä tai tuoleja, eli tilaa sinällään on). Tämä kerhokertojen huolellinen suunnitteleminen on siis vienyt oman osansa ajastani. Tietysti kerhokerran ohjelman voisi joku muu keksiä viidessä minuutissa -vaan minä haluan miettiä huolella, ja silloin aikaa menee hiukkasen kauemmin. Kuvistöitäkin olen halunnut suunnitella, vaikkei minun tarvitsisikaan - on vain jotenkin kiva päästä puuhaamaan kuvisjuttuja, kun lukion jälkeen ei ole tullut tehtyä enää mitään kuvikseen viittaavaa ja kuvis on kuitenkin aina ollut yksi lemppariaineistani. Täytyykin joku päivä kirjoitella kivoista kuvisideoista :)

Tässä pari kuvaa itsestäni viime syksyltä - ei nyt oikein ollut tähän hätään muitakaan sopivia kuvia (kello lähentelee puoltayötä ja huomenna olisin mielelläni, jos en nyt pirteä, niin en ainakaan kovin väsynyt). Mutta oikeastaan nämä kuvat sopivat aika hyvin: tänään minulla oli sattumalta päällä melkein samat vaatteet. Minulla oli päälläni kuvassa aavistuksen verran näkyvä sinivalkoinen raitapaita, mustien legginsien sijaan mustat housut ja turkoosit tennarit, mutteivat juuri nuo kuvassa näkyvät kuitenkaan. Eli melkein voisivat nämä kuvat olla tältä päivältä, tuo taustalla oleva pelto vain ei ihan vielä ole puitu, muttei se ole minun vikani :D

Ainiin, tärkein kouluun liittyvä asia (miten en ollenkaan muistanut..ehkä se on tämä kiireen sumentama pää) - sain tosiaan tällä viikolla tietää, että koulunkäyntiavustajan työt jatkuvat minulla koko vuoden ensi kesään saakka! :) Jos loppuvuosi on puoliksikaan yhtä kiva kuin tämä eka kuukausi on ollut, tulee aika kulumaan nopeasti ja hauskasti. Tämä on varmaan elämäni hienoin juttu, vuoden työsopimus melkein omalta tulevalta alalta!

Huomenna on myös tiedossa hauska ja nostalginen päivä, kun pääsen mukaan valvojaksi oppilaiden koulujen välisiin yleisurheilukisoihin! Kymmenisen vuotta sitten tuli itse kilpailtua noissa samoissa kisoissa. 600-metrin maalisuoralla juoksin vielä toisena, vaan juuri ennen maalia minusta menivät kaksi ohi ja sijoitus jäi neljänteen - siis kaikkien aikojen omien koulujen välisten urheilukisojeni parhaimpaan tulokseen. Itse olin mukana yleisurheilukisoissa ala-asteen aikana ainakin 60 metrissä, 600 metrissä, pituudessa ja muistaakseni myös kerran viestissäkin, jota pidän yleisurheilulajien kunkkuna. Myös maastojuoksukilpailuissa tuli käytyä, niissä paras sijoitukseni oli 5. Koskaan en siis ihan mitalisijoille yltänyt, mutta kisoista on jäänyt mukavat muistot :)

Näihin kilpailutunnelmiin päätän tämän kirjoituksen.

Iloisin ja liikunnallisin syysterveisin Sini