Tie kotitalousopettajan opintoihin

Kirjoittamiseen ei ole viimeaikoina tahtonut riittää aikaa tai innostusta, mutta nyt haluaisin kertoa siitä, miten minä oikein päädyin opiskelemaan kotitalousopettajaksi.

Olen jo lapsena kirjoittanut ystäväni-kirjoihin tulevaksi ammatikseni opettajan. Lähinnä tuolloin oli mielessä varmaan luokanopettajan työ - enhän ala-asteella vielä muiden opettajien työstä ollut tietoinen. En minä sentään niin johdonmukainen ollut, ettenkö olisi joskus muitakin töitä miettinyt mielessäni. Muistan jossain vaiheessa ala-astetta olleeni kiinnostunut muoti/vaatesuunnittelusta, tämä vaihtui myöhemmin yläasteaikana siihen, että haaveilin tosissani sisustussuunnittelijan ammatista. Tiedostin, ettei sisustussuunnittelijoilla välttämättä ole kovin hyvä työllisyystilanne ja ammattihaave pysyi suhteellisen epärealistisena. Lukiossa sisustussuunnittelijahaaveet korvautuivat pohdinnoilla arkkitehdin urasta, jossa minua oikeastaan olisi kiinnostanut ainoastaan talojen pohjapiirustusten laatiminen. Jossain vaiheessa yläastetta/lukiota taisi tulla mielessä pyöriteltyä myös leipurikondiittorin, kokin ja kahvilatyöntekijän ammattia. Koska pidän eläimistä, on nuorempana toiveammattieni joukkoon kuulunut myös erilaisia eläimiin liittyviä töitä, kuten eläinlääkärin työ tai kissahoitolan hoitaja (mikähän ammatti tämäkin oikein on..). Kun äsken äidiltäni kyselin lapsuuteni ammattisuunnitelmista, niin olen kuulemma pienempänä kaavaillut myös kukkakauppiaan ja taitelijan uraa (ei muistikuvia..). Vaikka muut lapsuuden haaveammatit ovat muuttuneet ja kehittyneet, on opettajan ammatti pysynyt vuodesta toiseen unelma-ammattieni listalla.

Tässä lukioaikainen kuvityö liittyen siihen, että haaveilin pienenä eläinten hoitoon liittyvistä ammateissa. Päädyin lukiossa suunnittelemaan eläinlääkärin vastaanoton edustalle sopivia eläinpatsaita.

Tämä lukioaikainen kuvistyö taas kuvastaa innostustani arkkitehdin työhön ja talojen pohjapiirrossuunnitteluun. Piirtelin näitä pohjapiirrustusideoita ahkerasti myös enkun vihkoon..

Se lapsuushaaveista. Palataanpa siihen aikaan, kun oikeasti jouduin tekemään päätöksiä siitä, mihin ammattiin hakeudun. Yläasteella kun piti toisen asteen koulutuspaikka valita, oli lukio minulle luonnollinen vaihtoehto, koska: minulla oli hyvä todistus, ei tietoa tulevasta ammatista, mutta aavistus siitä, että tuleva ammatti vaatii pitkät opinnot, joihin lukio antaa hyvän pohjan. Lukio opinnot eivät antaneet varmuutta siitä, mihin alalle haluaisin- epävarmana siitä mitä haluan, päädyin hakemaan lastentarhaopettajaksi, luokanopettajaksi ja kotitalousopettajaksi, koska niihin oli mahdollista hakea samalla valintakokeella. Jos sama valintakoe ei olisi sopinut ja triplannut näin opiskelupaikan saanti mahdollisuuksia, olisin luultavasti hakenut vain luokanopettajaksi, joka oli näistä itselleni se ykköstavoite.

Matkallani opettajaksi, ensimmäisenä haasteena vastassani oli kirjallinen Vakava-koe. Jaksoin lukea kokeeseen hyvin, vaikka aineisto ilmestyi ennen viimeisiä ylioppilaskirjoituksiani. Aloitin lukemisen vasta noin viikko aineistoin julkaisun jälkeen, kun olin saanut selvitettyä loppuun kirjoitukseni. Olin tutustunut netissä aiempiin Vakava-kokeisiin ja saanut kuvan siitä, kuinka paljon pisteitä suunnilleen tarvitsee läpäistäkseen kokeen. Itse kokeessa pystyin sitten laskemaan ja taktikoiman, että voin hyvin jättää esim. 20 pisteen edestä tehtäviä vastaamatta vaarantamatta silti läpipääsyäni. Kun suosiolla jätin paljon epävarmoja kohtia vastaamatta, vältyin väärien vastauksien miinuspisteiltä. Taktikoin myös sen suhteen, paljonko pisteitä oli jaossa, jos väärästä ei lähtenyt juuri tyhjää vastausta enempää pisteitä, uskalsin vastata, koska ei tavallaan ollut mitään menetettävää.

Ahkerella lukemisella ja pistetaktikoinnillani sain vakava-kokeesta hyvät pisteet ja pääsin vuorollaan luokanopettajan, lastentarhaopettajan ja kotitalousopettajan soveltuvuuskokeisiin, eli lähinnä erilaisiin haastatteluihin. Luokanopettajan ja lastentarhaopettajan valintakokeet eivät menneet järin hyvin: ensimmäisissä olin liian väsynyt ja jännittynyt, lastentarhaopettajan opintoja kohtaan minulla taas ei ollut motivaatiota ja se varmasti oli aistittavissa. Koin myös näiden alojen valintakokeeseen kuuluvat ryhmähaastettelut hankaliksi -eli en ollut kovin hyvä niissä.

Kotitalousopettajan soveltuvuuskokeisiin puolestaan kuului toiminnallisuustehtävä ja yksilöhaastattelu. Toiminnallisuustehtävässä tehtävän anto kuului suunnilleen näin: "Olet perheen isosisko. Äitisi ja pikkuveljesi ovat hakemassa isoisääsi vierailulle. Sinun pitää sillä välin järjestää asunto, lajitella pyykit pesuun ja kirjoittaa muistilista veljellesi tavaroista, jotka tämä tarvitsee mukaansa viikonlopun urheiluleirille". Sitten minut johdatettiin epäjärjestyksessä olevaan huoneeseen, kolmen opettajan tarkkailtavaksi ja annettiin 10 minuuttia aikaa toteuttaa oheinen tehtävän anto. Toiminnallisuustehtävässä käsittääkseni arvioitiin toiminnan loogisuutta, rauhallisuutta, ajankäyttöä yms. Luulen, että arvostettavaa toiminnassani oli mm. se, että jätin tiskiveden laskeutumaan lavuaariin ja tein sillä välin muita puuhia, sitten jatkoin taas tiskien parissa jne, maksimoidakseni ajankäyttöni. Sain kokeesta yli 80 pistettä/ 100 pistettä.

Haastattelussa minun piti vakuuttaa arvioijat siitä, miksi sopisin kotitalousopettajaksi. Olin maininnut pitäväni leipomisesta ja muistan, että minulle yritettiin tyrkyttää kahvila/leipomotyötä, mutta sain käännettyä asian niin, että haluan auttaa ja neuvoa muita opettajana, ja pitää leipomisen enemmän harrastuksena. Haastatteluosiosta taisin saada noin 85/100 pistettä. Lisäksi noin 90/100 pistettä karttui lukion kirjoituksista saamistani arvosanoista. Lopputulemana oli se, että sain korkeat pisteet köksän soveltuvuuskokeista.

Olin tietysti iloinen kun minut valittiin kotitalousopettajaksi, mutta pettynyt, kun en päässyt kovasti haaveilemaani luokanopettajan koulutukseen. Harkitsin jopa, etten edes aloittaisi köksänopintoja, koska pelkäsin aloitettujen opintojen vaikeuttavan seuraavana vuonna luokanopettajaksi hakeutumista. Ajattelin siis, että siirtyisin köksäpuolelta luokanopettajaksi, mm. siksi, että pelkäsin, ettei köksänopettajille riitä töitä.

Päädyin aloittamaan kotitalousopettajan opinnot - innostuin - ja haaveet luokanopettajan työstä saivat jäädä. Olin ikionnellinen, etten päässyt luokanopeksi, koska nyt tuntui siltä, että sovin paljon paremmin köksänopeksi.

Tässä yliopistossa erään kurssin puitteissa piirtämäni kuva itsestäni kotitalousopettajana.

Siinäpä tarina siitä, miten köksänopettajan opintoihin hain ja pääsin :) Tietysti taustalla kotitalousopettajaksi hakemisessa oli myös yläasteen positiivinen kokemus kotitalousopetuksesta ja oma leipomisharrastus.Tällä hetkellä tuleva köksänopettajan ammatti tuntuu hyvältä ja hienolta - vaan kyllä ihana työni alakoulun avustajana pakostikin laittaa pohtimaan myös sitä, sopisinko sittenkin paremmin ala-asteen luokanopettajaksi...aika näyttää!


Opiskeluterkuin Sini