lauantai 24. lokakuuta 2015

Makea mallasleipä

Tässä ohje makeaan mallasleipään tai kaipa tätä voisi saaristolaisleiväksikin sanoa. En ole varma, onko saaristolaisleivälle jotkin tietyt kriteerit joiden pitää täyttyä, niin mennään varmuudeksi mallasleipä nimellä :) Viime vuonna leivoin tälläisiä leipiä joululahjoiksi.Viime viikolla taas leivoin tätä leipää perheellemme ja lähetin samalla myös serkkujemme perheelle leipämaistiaisia ja nämä tuumasivat, että voisin leipoa leipää heti metrin verran lisää kun on niin kertakaikkisen hyvää. No tällä viikollahan tuossa perheessä vietettiinkin sitten kahdet synttärit niin halusin leipoa kumpaisellekin synttärisankarille oman synttärileivän. Koska ohjeella tulee kolme leipää, jäi kotiin sopivasti yksi leipä syötäväksi ja maisteltavaksi. On aina mukava saada varmistettua tuotteen maku, vaikka resepti olisikin tuttu. Kokonaisia leipiä niinkuin muitakaan leivonnaisia kun ei oikein voi siististi maistella, niin ylimääräiset kappaleet auttavat hyvin tässä asiassa.

Tässä lahjaleivät. Serkkujen perheen tunnuseläimenä on ikään kuin kettu, joten kuvioin leivät painamalla valmiisiin leipiin ketun kuvat piparimuotilla. Mielestäni aika kiva koristelu, vaikka onkin tosi helppo ja yksinkertainen toteuttaa :)

Tällä ohjeella tulee 3 mallasleipää (kun käyttää tilavuudeltaan vähintään litraisia leipävuokia)

Tarvikkeet:
- 5 dl appelsiinimehua
- 5 dl piimää
- 2 pussia kuivahiivaa (22 g, vastaa 60 g tuorehiivaa)
- 9 dl vehnäjauhoja
- 3 dl kauraleseitä
- 3 dl ruisjauhoja
- 3 dl kaljamaltaita
- 3 dl tummaa siirappia (korvasin osa itse tekemälläni kuusenkerkkäsiirapilla)
- 1 rkl suolaa

Lisäksi:
- öljyä vuokien voiteluun
- siirappivesiseosta leipien voiteluun (esim. ½ dl siirappia, 1 rkl vettä)

Ohje:
1. Ota suuri mikron kestävä ja mikroon mahtuva kulho. Mittaa appelsiinimehu ja piimä kulhoon.
2. Kuumenna appelsiinimehu ja piimä mikrossa noin 42-45-asteiseksi (kuivahiivan optimaalinen toiminta lämpötila). Tällöin neste tuntuu käteen selvästi lämpimältä. (Älä säikähdä jos neste näyttää oudolta, piimän proteiinit reagoivat mikron lämmössä)
3. Lisää kuivahiiva vehnäjauhojen joukkoon. Lisää vehnäjauhot sekoittaen nesteen joukkoon.
4. Lisää siirappi, suola, leseet, ruisjauhot ja maltaat taikinaan.
5. Sekoita taikina tasaiseksi esim. puuhaarulla. Älä suotta vaivaa taikinaa!
6. Taikina kohoaa kaksin kolmin kertaiseksi, joten jos epäilet mahtuuko taikina kulhoon, jaa taikina kohoamaan kahteen eri kulhoon. Anna taikinan kohota ainakin tunti.
7. Öljyä leipävuoat ja jaa taikina leipävuokiin.
8. Anna taikinan kohota toinen tunti leipävuoissa.
9. Paista leipiä noin 1,5 tuntia 150-175 asteisessa uunissa.
10. Ota leivät uunista ulos ja voitele leipien pinta siirappivesiseoksella. Laita leivät takaisin uuniin vielä puoleksi tunniksi.
11. Ota leivät uunista ja anna jäähtyä. Irrota jäähtyneet leivät esim. silikonikaapimen avulla vuoista.
12. Herkuttele leivällä pelkän levitteen kanssa (itse suosin oivariinia) tai päällystä makea leipä esimerkiksi suolaisella graavi- tai kylmäsavulohella.

Vinkit: 
- Itse käytän hiivataikinaleivonnaisten kohottamiseen uunia. Annan uunin lämmetä hetken 50-asteiseksi, sitten laitan uunista virrat pois ja siirrän leivinpaperilla peitetyt taikinakulhot uuninpeltien päälle uuniin kohoamaan.
- Leipää voi varioida käyttämällä erilaisia siirappeja, esim. kuusenkerkkä- tai muscovadosiirappia.
- Jos käytössäsi on vain appelsiinimehua tai piimää, voit hyvin tehdä koko taikinan jompaan kumpaan nesteeseen. Käyttämällä appelsiinimehua leivästä saa täysin maidottoman ja samalla myös laktoosittoman! (laktoosittoman taikinasta saa toki myös laktoosittomalla piimällä)
- Kauraleseiden sijasta muutkin leseet käyvät. Uskoisin, että myös kaurahiutaleet sopivat, mutten ehkä ensimmäisenä valitsisi ainakaan pikakaurahiutaleita.
- Jos leivän leipoo uuteen leipävuokaan/ kertakäyttöiseen leipävuokaan leipä soveltuu hyvin lahjaksi annettavaksi. Leivän voi myös pakata sellofaaniin ja siihen voi kirjoittaa vaikka kauniin etiketin.

Tässä lahjaleivät sellofaaniin pakattuna. Kuvassa ei peilaavan sellofaanin takia näy kettukoristelu.
Mietin viitsiinkö ollenkaan julkaista tätä yksinkertaista korttikuvaa...tässä siis kiireessä tehty kettu-teemaan sopiva synttärikortti, joka lähti leipien mukaan.




Noin siinäpä oli minun hyväksi havaittu mallasleipäohjeeni. Syksyisin leivontaterveisin Sini

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lempparini: lempeä lakkakiisseli

Paljon on tullut kokkailtua, mutta mihinkään reseptiin en ole ollut niin tyytyväinen, ettäkö se päätyisi tänne blogiin. Tämä helppo, yksinkertainen ja kenties aika perinteinenkin lakkakiisseli-ohje on kuitenkin sellainen, jonka takana seison ja jonka voin hyvillä mielin jakaa :) Tällä ohjeella tulee tehtyä kiisseliä melkeinpä kerran kuukaudessa. Jos pakastimesta ei löytyisi useampaa rasiallista itse poimittuja lakkoja, ei tätä kiisseliä varmaankaan tulisi tehtyä - ainakaan niin usein. Tuntuisi hölmöltä ostaa kaupasta kalliilla hinnalla lakkoja, jos pakastimesta kuitenkin löytyisi muita marjoja, joista saisi tehtyä myös herkullisia jälkiruokia ja leivonnaisia. Mutta koska käytettävissä nyt on lakkoja niin toki niitä käytän ja hyödynnän :) Itselleni tämä on ihan arkikiisseli, mutta jos joutuisin ostamaan lakat, suosisin tätä varmaan lähinnä juhlavana jälkiruokana, jolloin mieluusti tarjoaisin kiisselin esimerkiksi vaniljavaahdon kera.

 
Lakkakiisseli

Ainesosat:

-1 litra omenamehua
-5 dl lakkoja (pakastettuja)
- 2 tl vaniljasokeria / vaniljatanko
- 2 rkl sokeria
- ½ dl perunajauhoja
- 1 dl vettä
- 2 kanelitankoa

+ Tarjoiluun halutessasi vaniljakastiketta, vaniljavaahtoa tai kermavaahtoa

Ohje:

1. Lisää kattilaan omenamehu, vaniljasokeri, sokeri ja kanelitangot.
2. Kuumenna omenamehu kiehuvaksi.
3. Sekoita erillisessä astiassa ½ dl perunajauhoja yhteen desilitraan kylmää vettä.
4. Lisää vesi-perunajauhoseos ohuena nauhana kiisseliin joukkoon ja sekoita samalla huolellisesti.
5. Lisää jäiset marjat kiisselin joukkoon ja ota kattila pois liedeltä.
6. Anna kiisselin jäähtyä ja poista kanelitangot.
7. Tarjoile sellaisenaan tai valitsemasi vaahdon kanssa.



 Vinkit

- Kiisselin voi myös tehdä muuhun vaaleaan/keltaiseen mehuun, kuten hedelmä- tai tyrnimehuun. Todennäköisesti omenamehu on kuitenkin helpoin ja halvin vaihtoehto. Veteen kiisseliä ei voi tehdä, sillä lakoista irtoaa niin vähän makua, että seurauksena olisi varsin mauton kiisseli.

- Käytännössä kiisselin saa aikaan jo parillakin desillä marjoja, mutta yleisesti ottaen on tietysti niin, että mitä enemmän marjoja, sen parempi kiisseli. Jos marjoja lisää vain vähän, kannattaa ne lisätä hiukan aiemmassa vaiheessa kiisseliin ja rikkoa marjat sekoittamalla niin että marjan palasia tulee laajemmalti kiisseliin. Kun marjoja on paljon, ne voivat hyvin olla kokonaisina sattumina.

-Suosittelen marjojen lisäämistä kiisseliin vasta loppuvaiheessa. Ensinnäkin jos kiisselin paksuus ei ole sopiva, on sitä helpompi suurustaa lisää kun marjoja ei ole vielä lisätty. Kun marjat lisätään loppuvaiheessa, niiden vitamiinit ja maku säilyvät paremmin. Kylmät marjat myös nopeuttavat kiisselin jäähtymistä, mikä mahdollistaa sen, että tätä herkkua pääsee nauttimaan hetken verran aikaisemmin :)

-Kanelitangot eivät ole välttämättömiä, mutta erityisesti vaniljan makua suosittelen kyllä kiisseliin! Vanilja on hyvä makupari lakalle ja varsinkin omenalle.

- Lakkakiisseliä voi tietysti jatkaa myös muilla marjoilla/hedelmillä, mutta tässä suosittelen harkintaa. Neuvoisin huomioimaan ainakin marjojen värin. Tavalliset vadelmat saattavat esimerkiksi värjätä koko kiisselin. Jos käytössä on keltaisia vadelmia voisivat ne ainakin sopia värinsä ja miedon makunsa puolesta mukavasti. Myös ripaus keltaisia tyrnimarjoja voisi tuoda mukavan aromin kiisseliin (tällöin sokerin määrä kannattaa tarkistaa). Koska kiisseli on omenamehupohjainen, voisivat myös omenakuutiot sopia lakan kaveriksi. Loppuvaiheessa kiisseliin lisätyt karpalot tai puolukatkaan eivät värjää kiisseliä, eli niitä voisi harkita lakan kaveriksi (tarkista taas sokerimäärä).

-Jos tarjoilet lakkakiisselin vaahdon kera, suosittelen odottamaan kiisselin jäähtymistä, ellei Sinua haittaa, että vaahto heti sulaa ja sekoittuu kiisselin joukkoon..


Noin. Siinä oli minun lempikiisseliohjeeni. Koitan saada nyt päiviteltyä tätä blogia hieman aktiivisemmin :) Sitä vain on välillä liian kriittinen, eikä mikään aihe kelpaa postattavaksi...Ja toisinaan myös laiska, jolloin ei saa mitään aikaiseksi. Tai saa, muttei ihan blogin puolelle asti..


Syksyisin terkuin Sini





torstai 1. lokakuuta 2015

Koulun kivat liikuntatapahtumat

Tuossa parisen viikkoa sitten meillä oli koulussa omat olympilaiset, joka oli hieno ja yhteishenkeä nostattava tapahtuma. Olympilaisia varten käveltiin läheiselle urheilukentälle. Koulun oppilaat jaettiin kymmenen eri maan joukkueiksi, niin että jokaisessa joukkueessa oli oppilailta kaikilta luokilta ja kaikilla joukkueilla oli askarreltuna oman maansa lippu. Ennen olympialajien alkamista vannottiin olympiavala, sytytettiin olympiatuli ja laulettiin Maamme-laulu. Olympialajeina meillä oli vauhditon pituushyppy niin, että joukkueen jäsenet jatkavat hyppyään aina siitä, mihin edellinen joukkueen jäsen hyppäsi. Kun kaikki joukkueet olivat hyppineet pari kierrosta, katsottiin mikä maa on päässyt pisimmälle ja jaettiin sitten pisteet tämän perusteella. Sitten heitettiin hernepussia kyykkyasenosta kädet selän takana niin että hernepussi lähti lentoon jalkojen välistä ja taas seuraava jatkoi siitä mihin edellinen jäi. Lopussa juostiin sukkulaviesti. Sitten olikin jo aika kiirehtiä koululle pakoon sadetta. Voittajat julistettiin sitten seuraavana päivänä.

Kouluaihepiireihin ei minulla ole valitettavasti käytettävissäni juurikaan kuvia. Kuvia ei joko konkreettisesti ole, tai en halua niitä julkaista, kun en oikein tiedä missä menee raja siinä, mitä voi kouluun liittyen julkaista ja mitä ei, ja olen mieluummin liian varoivainen kuin liian varomaton. Nämä lippukortit nyt liittyvät noihin Olympialaisiin. Lippukortteja on melkein 200 ja joskus opettelin kaverin kanssa kilpaa tunnistamaan näitä ja opimmekin ne kaikki. Nyt voisi ehkä puolet noista mennä oikein..

Viimeviikolla meillä oli koulussa Unicef-kävely. Oli kiva päästä kokemaan taas tämä omilta alakouluajoilta tuttu tapahtuma. Aika erilaiseltahan tuo kävely tuntui, kun maasto oli ihan erilainen kuin lapsuuteni Unicef-kävelyissä. Alakoulussani mentiin metsäautotietä, nyt mentiin mäkistä pururataa. Tuolla mäkisellä pururadalla olen lisäksi joskus 16-vuotiaana käynyt muutamilla säbäporukan joukkuelenkeillä, eli lähinnä mieleen tulivat nuo joukkuelenkit omien Unicef-kävelyaikojen sijaan. Jännitin jo ehdinkö ollenkaan mukaan Unicef-kävelyyn kun yhdellä oppilaalle sattui haaveri juuri ennen tapahtumaa ja jäin sitä koululle selvittelemään. Asiat kuitenkin hoituivat ja ehdin jopa kävellä, tai ehkä enemmänkin juosta muutaman lenkin oppilaiden kanssa. En muistanutkaan kuinka mukavalta mäkinen pururata tuntuu juoksumaastona verrattuna tavalliseen kovaan tasamaahan.


Liikuntakerhoa olen ehtinyt pitää kahdeksan kertaa, puolet isommille ja puolet pienemmille oppilaille. Isojen pallokerho sujuu mukavasti, viime viikolla paettiin huonoa säätä sisälle leikkimään mm. sokkoa, tuolileikkiä, silmäniskumurhaajaa (tämä oli monelle uusileikki ja saavutti suuren suosion!), toffeeta ja solmua ja kerho sujui varsin mukavasti näinkin. Sisätilana meillä on tosiaan käytettävissä vain tavallinen luokkahuone, jossa tosin onneksi on vain vähän kalusteita, joten leikkimään ja liikkumaan pystyy, mutta palloilu ei onnistu. Muilla kerroilla ollaan oltu pihalla ja pelattu norsupalloa, polttopallolajeja sekä sählyä. Ensi viikolla pelataan sitten futista. Futista olin muutenkin ajatellut ensi kerraksi, mutta kun vielä koulujen väliset futiskisat sattuvat kerhoa seuraavaan päivään niin on hyvä pelata sitten vielä edellispäivänä futista, vaikka kerhossa käykin vain osa futisporukasta. Isojen kerhossa menen välillä itsekin peleihin mukaan ja tänäänkin tuli hyvä fiilis kun oppilaat jo näin torstaina kyselivät ensi viikon kerhosta :)

Pienten liikuntaleikkikerho on onnistuttu pitämään tähän asti aina ulkosalla, mikä on erittäin hyvä kun ottaa huomioon että kerholaisia on kuitenkin vieläkin 25 (vaikka muutama on jo lopettanut), niin sisällä voisi ainakin liikuntaleikkien ja pelien kohdalla iskeä tilan puute. Kerhossa on pidetty tutustumisleikkejä, hippaleikkejä, tervapataa, peiliä, polttopalloa, norsupalloa, kuka pelkää -mustekalaa, väriä, piirileikkejä kuten kissaa ja hiirtä, korin teko kilpailua joukkueittain koripallolla ja tuhatjalkaisjuoksukisoja (eli oppilaat ottavat toisiaan vyötäröltä kiinni ja muodostavat näin tuhatjalkaisen joka voi kilpailla toisia tuhatjalkaisia vastaan tai sitten vain ylipäätään yrittää pysyä koossa liikkuessaan.). Pienten kerho tuottaa jossain määrin suunnittelu- ja toteuttamishaastetta, kun täytyy huomioida, etteivät oppilaat osaa vielä kunnolla toistensa nimiä, pienet kaatuvat helposti jolloin tulee haavoja ja harmittaa, oppilaat pahoittavat mielensä tai tylsistyvät helposti jos omaa vuoroaan joutuu odottamaan tai sitä ei leikissä tule, sääntöjen kuunteleminen ja ymmärtäminen voi olla vaikeaa jne. Tuntuu, että kerhoporukka alkaa kuitenkin hiukan jo hahmottaa mistä hommassa on kyse ja luulen että tunnit muuttuvat tätä myöten ajanmittaan paljon sujuvammiksi ja sitä kautta vielä mukavemmiksi. Vaikka pieniä alkuvaikeuksia on, on kerho tietysti myös ilahduttanut minua. Oppilaat odottavat kerhoa innoissaan ja erityisesti hyvä mieli on jäänyt siitä kun parilla kerralla kerhossa on osa lauleskellut innoissaan. Tänään polttopallossa soi taustalla lasten liikennelaulun kertosäe "Muista aina: Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä. Siksi valpas aina mieli se on turva verraton" ja viime viikkoisessa koripallokisassa raikasi Maamme-laulu.

Tällaisia kivoja liikuntajuttuja on koulussamme ollut viime aikoina.Vapaa-ajalla taas oma harrastesählyni jatkui tässä hiljaittain kesätauon jälkeen. Säbää on vain kerran viikossa ja taidot ovat enemmän kuin ruosteessa, mutta kiva päästä kuitenkin pelailemaan :) Liikuttua tulee nykyään liian vähän ja yritänkin välillä koulussakin käydä välitunneilla mukana oppilaiden leikeissä ja peleissä, lähinnä on tullut oltua futismaalivahtina.

Mutta eiköhän tässä ollut taas juttua tälle päivää..

Liikuntaterkuin Sini