Koulun kivat liikuntatapahtumat

Tuossa parisen viikkoa sitten meillä oli koulussa omat olympilaiset, joka oli hieno ja yhteishenkeä nostattava tapahtuma. Olympilaisia varten käveltiin läheiselle urheilukentälle. Koulun oppilaat jaettiin kymmenen eri maan joukkueiksi, niin että jokaisessa joukkueessa oli oppilailta kaikilta luokilta ja kaikilla joukkueilla oli askarreltuna oman maansa lippu. Ennen olympialajien alkamista vannottiin olympiavala, sytytettiin olympiatuli ja laulettiin Maamme-laulu. Olympialajeina meillä oli vauhditon pituushyppy niin, että joukkueen jäsenet jatkavat hyppyään aina siitä, mihin edellinen joukkueen jäsen hyppäsi. Kun kaikki joukkueet olivat hyppineet pari kierrosta, katsottiin mikä maa on päässyt pisimmälle ja jaettiin sitten pisteet tämän perusteella. Sitten heitettiin hernepussia kyykkyasenosta kädet selän takana niin että hernepussi lähti lentoon jalkojen välistä ja taas seuraava jatkoi siitä mihin edellinen jäi. Lopussa juostiin sukkulaviesti. Sitten olikin jo aika kiirehtiä koululle pakoon sadetta. Voittajat julistettiin sitten seuraavana päivänä.

Kouluaihepiireihin ei minulla ole valitettavasti käytettävissäni juurikaan kuvia. Kuvia ei joko konkreettisesti ole, tai en halua niitä julkaista, kun en oikein tiedä missä menee raja siinä, mitä voi kouluun liittyen julkaista ja mitä ei, ja olen mieluummin liian varoivainen kuin liian varomaton. Nämä lippukortit nyt liittyvät noihin Olympialaisiin. Lippukortteja on melkein 200 ja joskus opettelin kaverin kanssa kilpaa tunnistamaan näitä ja opimmekin ne kaikki. Nyt voisi ehkä puolet noista mennä oikein..

Viimeviikolla meillä oli koulussa Unicef-kävely. Oli kiva päästä kokemaan taas tämä omilta alakouluajoilta tuttu tapahtuma. Aika erilaiseltahan tuo kävely tuntui, kun maasto oli ihan erilainen kuin lapsuuteni Unicef-kävelyissä. Alakoulussani mentiin metsäautotietä, nyt mentiin mäkistä pururataa. Tuolla mäkisellä pururadalla olen lisäksi joskus 16-vuotiaana käynyt muutamilla säbäporukan joukkuelenkeillä, eli lähinnä mieleen tulivat nuo joukkuelenkit omien Unicef-kävelyaikojen sijaan. Jännitin jo ehdinkö ollenkaan mukaan Unicef-kävelyyn kun yhdellä oppilaalle sattui haaveri juuri ennen tapahtumaa ja jäin sitä koululle selvittelemään. Asiat kuitenkin hoituivat ja ehdin jopa kävellä, tai ehkä enemmänkin juosta muutaman lenkin oppilaiden kanssa. En muistanutkaan kuinka mukavalta mäkinen pururata tuntuu juoksumaastona verrattuna tavalliseen kovaan tasamaahan.

Liikuntakerhoa olen ehtinyt pitää kahdeksan kertaa, puolet isommille ja puolet pienemmille oppilaille. Isojen pallokerho sujuu mukavasti, viime viikolla paettiin huonoa säätä sisälle leikkimään mm. sokkoa, tuolileikkiä, silmäniskumurhaajaa (tämä oli monelle uusileikki ja saavutti suuren suosion!), toffeeta ja solmua ja kerho sujui varsin mukavasti näinkin. Sisätilana meillä on tosiaan käytettävissä vain tavallinen luokkahuone, jossa tosin onneksi on vain vähän kalusteita, joten leikkimään ja liikkumaan pystyy, mutta palloilu ei onnistu. Muilla kerroilla ollaan oltu pihalla ja pelattu norsupalloa, polttopallolajeja sekä sählyä. Ensi viikolla pelataan sitten futista. Futista olin muutenkin ajatellut ensi kerraksi, mutta kun vielä koulujen väliset futiskisat sattuvat kerhoa seuraavaan päivään niin on hyvä pelata sitten vielä edellispäivänä futista, vaikka kerhossa käykin vain osa futisporukasta. Isojen kerhossa menen välillä itsekin peleihin mukaan ja tänäänkin tuli hyvä fiilis kun oppilaat jo näin torstaina kyselivät ensi viikon kerhosta :)

Pienten liikuntaleikkikerho on onnistuttu pitämään tähän asti aina ulkosalla, mikä on erittäin hyvä kun ottaa huomioon että kerholaisia on kuitenkin vieläkin 25 (vaikka muutama on jo lopettanut), niin sisällä voisi ainakin liikuntaleikkien ja pelien kohdalla iskeä tilan puute. Kerhossa on pidetty tutustumisleikkejä, hippaleikkejä, tervapataa, peiliä, polttopalloa, norsupalloa, kuka pelkää -mustekalaa, väriä, piirileikkejä kuten kissaa ja hiirtä, korin teko kilpailua joukkueittain koripallolla ja tuhatjalkaisjuoksukisoja (eli oppilaat ottavat toisiaan vyötäröltä kiinni ja muodostavat näin tuhatjalkaisen joka voi kilpailla toisia tuhatjalkaisia vastaan tai sitten vain ylipäätään yrittää pysyä koossa liikkuessaan.). Pienten kerho tuottaa jossain määrin suunnittelu- ja toteuttamishaastetta, kun täytyy huomioida, etteivät oppilaat osaa vielä kunnolla toistensa nimiä, pienet kaatuvat helposti jolloin tulee haavoja ja harmittaa, oppilaat pahoittavat mielensä tai tylsistyvät helposti jos omaa vuoroaan joutuu odottamaan tai sitä ei leikissä tule, sääntöjen kuunteleminen ja ymmärtäminen voi olla vaikeaa jne. Tuntuu, että kerhoporukka alkaa kuitenkin hiukan jo hahmottaa mistä hommassa on kyse ja luulen että tunnit muuttuvat tätä myöten ajanmittaan paljon sujuvammiksi ja sitä kautta vielä mukavemmiksi. Vaikka pieniä alkuvaikeuksia on, on kerho tietysti myös ilahduttanut minua. Oppilaat odottavat kerhoa innoissaan ja erityisesti hyvä mieli on jäänyt siitä kun parilla kerralla kerhossa on osa lauleskellut innoissaan. Tänään polttopallossa soi taustalla lasten liikennelaulun kertosäe "Muista aina: Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä. Siksi valpas aina mieli se on turva verraton" ja viime viikkoisessa koripallokisassa raikasi Maamme-laulu.

Tällaisia kivoja liikuntajuttuja on koulussamme ollut viime aikoina.Vapaa-ajalla taas oma harrastesählyni jatkui tässä hiljaittain kesätauon jälkeen. Säbää on vain kerran viikossa ja taidot ovat enemmän kuin ruosteessa, mutta kiva päästä kuitenkin pelailemaan :) Liikuttua tulee nykyään liian vähän ja yritänkin välillä koulussakin käydä välitunneilla mukana oppilaiden leikeissä ja peleissä, lähinnä on tullut oltua futismaalivahtina.

Mutta eiköhän tässä ollut taas juttua tälle päivää..

Liikuntaterkuin Sini