Koulukuulumisia

Voisin taas kirjoitella siitä, miten työt koulussa ovat sujuneet. Tähän mennessä olen ehtinyt osallistua koulun toimintaan mm. seuraavilla tavoilla:

-Olemalla mukana koulukuvauksessa, saaden näin itselleni luokkakuvan, opettajien ryhmäkuvan, muotokuvat ja passikuvat. Onneksi kaikki kuvat näyttävät siltä miltä pitääkin - minulta (ja vieläpä silmät auki ja suu hymyssä). Hiukan olen "huolissani", ettei joku ensinäkemältä sekoita minua oppilaisiin luokkakuvassa, kun seison juuri pitkien oppilaiden vieressä..mutta minkäs minä nuorelle ulkonäölleni mahdan ja ehkäpä nuorekkuus jossain vaiheessa elämää kääntyy hyväksi asiaksi :D

-Valvomalla jälki-istuntoa. Tämä olikin ensimmäinen kokemukseni jälki-istunnosta, itse kun en koskaan moiseen omana kouluaikanani joutunut! En minä kuitenkaan ihan hymytyttöainesta ollut aina lukioaikoina ainakaan, kyllä jokunen tunti tuli lintsattuakin...

-Käymällä diabetes-koulutuksen, jotta voin tarvittaessa osallistua koulussa diabeteksen hoitoon. Hiukan noloa, että pyörryin kesken koulutuksen, kun toinen opettaja harjoitteli ottamaan minulta verinäytettä. Olen joskus ennenkin pyörtynyt veriaiheisilla oppitunneilla, jos esimerkiksi minulta on pitänyt mitata verenpaine tms. Minulla ei ole mitään ongelmaa katsoa kauhuleffoja veriroiskeineen, hoitaa lasten vertavuotavia haavoja tms, mutta kun minuun yritetään iskeä verikoeneula tms, voi tajunnan lähtö olla lähellä - Onneksi tämä ei estä muiden auttamista ja hoitamista.

-Olemalla jalkapallomaalivahtina välitunnilla. Jalkapallotaidot ovat vielä hieman ruosteessa vuosien tauon jälkeen, vaan eivätköhän ne tästä pikkuhiljaa lähde taas kehittymään..tai jos eivät, voinen sitten pysytellä jatkossa kauempana jalkapallokentästä..

- Lohduttamalla ja ratkomalla riitoja välkkävalvojana - Jotenkin ihanaa huomata miten pieniä asioita omasta mielestä, mutta samalla  hyvinkin suuria asioita pienten koululaisten mielestä ovat ihastumisjutut, leikkiin tarvittavien keppien tms katoaminen tai rikkoontuminen jne. Kaipaan juuri tällaista lapsuusaikojen huolettomuutta: vaikka huolia oli ja ne saattoivat välillä tuntuakin isoilta, olivat ne kuitenkin todellisuudessa pieniä.

-Pitämällä tukiopetusta. Ainakin ensimmäinen tukarituntini sujui hyvin ja sain oppilaat ymmärtämään taas hiukan paremmin matikan kiemuroita. Omat matikantaitoni ovat jo huimasti kehittyneet (siis palautuneet mieleen) tänä syksynä, kun päässälaskuakin oli tätä ennen viimeksi tullut harjoitettua oikeastaan yläasteella, kun yliopistosta matikka on uupunut ja lukiossa taas mentiin laskimen varassa.

-Olemalla opettajan sijaisena. Yhden päivän olin kokonaan yhdysluokan kanssa. Hyvin sujui, vaikka samaan aikaan kun opetin toisille äidinkieltä vahdin myös sivusilmällä viereisessä tilassa olevia uskonnon tehtävän saaneita jne. Enemmän kaaottinen tilanne oli kaikille yhteisen kuviksen tunnin aikana kun vuoron perään sateli kysymyksiä missä on sitä ja tätä: etsittiin edelliskerran keskeneräisiä kuvistöitä, mallikuvaa niihin, tietynlaisia lyijykyniä, ihonvärisiä puuvärikyniä, joita ei lopulta löytynyt edes naapuriluokasta jne. Toisena päivänä olin pienempien oppilaiden kanssa pari tuntia ja nekin sujuivat mukavasti. Kivaa vaihtelu omaan työhön tuovat nämä opesijaisuuspäivät!

-Osallistumalla koulun retkipäivään. Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa kouluretkelle. Suuntasimme juhlavuoden kunniaksi Sibeliuksen kotiin Ainolaan ja Pekka Halosen kotiin Halosenniemeen tutustumaan näiden elämään oppaiden johdolla. Lisäksi käytiin myös Lotta-musesossa. En ollut koskaan käynnyt missään näistä paikoista, joten siinä mielessä oli mukava tutustua niihin. Omasta mielestäni opastukset olivat mielenkiintoisia, mutta luulen, etteivät ainakaan kaikki pienemmät oppilaat niitä niin hyvin jaksaneet kuunnella. Päivän kohokohta taisi monella luokalla olla Lotta-museon pihassa oleva pieni puisto keinuineen, liukumäkineen ja karuselleineen. Siellä ne kymmenvuotiaatkin kymmenen kappaletta kerrallaan kiippuivat onnessaan karusellissä. Retkipäivä on retkipäivä, vaikkei se suuntautuisikaan oppilaiden suosikkipaikkoihin, kuten linnanmäelle, korkeasaareen tms. kohteeseen. Jo bussimatkat, retkieväät ja kiertely uudessa paikassa tekevät päivästä jännittävän ja hauskan oppilaille - viimeistään siinä vaiheessa kun päivää verrataan tavalliseen koulupäivään.

Ainola

Lotta-museo

Halosenniemi

Haloseniemen puutarhaan on rakentumassa lahjoitetuista sateenvarjoista yhteisötaideteos. Kuvia oli nyt vain rakennusten ulkopuolelta, sillä ainakaan Ainolassa ja Halosenniemessä kuvaaminen sisätiloissa ei ollut sallittua.

Tässä oli taas tähän astiset koulukuulumiset, joista toivottavasti välittyy se, että olen edelleen tosi innostunut koulunkäyntiavustajan työstä. Tähän loppuun voisin sanoa vielä pari sanaa tulevista kouluasioista.

Minusta mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee koulun kerho-ohjaaja, koska kerhojen vetäminen ei oikein istunut muiden opettajien lukujärjestyksiin. Tarkoituksenani on alkaa pitää paria eri ikäisille suunnattua liikuntakerhoa iltapäivisin koulun jälkeen, mutta tämä odottaa vielä virallista vahvistusta - palataan siis kerhoasioihin myöhempänä! Todettakoon kuitenkin jo tässä vaiheessa, että tämä kerhojuttukin nostaa kyllä hymyn huulille.

Ensi viikolla luvassa olisi vanhempainilta, jossa esittäydyn vanhemmille. Hiukan jännittää, vaikka uskonkin, että jos oppilaat ovat minusta jotain kotona sanoneet, on se ollut positiivista tai neutraalia. En näe mitään estetta tai syytä, mikseivät vanhemmat ottaisi minua hyvin mielin vastaan, mutta saahan sitä silti jännittää.


Tässä kaikki tällä erää.

Kouluterkuin Sini