Nyt on sitten seuraava etappi säilömisesongissa startannut. Metsävadelmat kypsyvät kovaa tahtia ja kovasti yritän pysyä vauhdissa mukana. Viisi vadelmareissua kolmeen päivään ei liene ollenkaan huonompi saavutus :D Varsinkin kun on lisäksi kerännyt vielä kantarelleja ja mustikoita muiden proejektien ohella (sokerimassaruusut hääkakkuun & kirppispöydän pito mm.) Tosin nyt tuntuu jo siltä, että voisi viettää pari ihan marjatontakin päivää mutta katsotaan nyt..onneksi pakastinten kapasiteettikin asettaa jotkut mittasuhteet ja rajat.
Eilen teimme äidin kanssa kahden arkkupakastimen inventaariot. Meinasi käydä hiukan huonosti. Toinen pakastin oli jo tyhjennetty ja täytetty sitten äärimmilleen. Saatiin tyhjennettyä toinen pakastin, mutta laitoin luukun kiinni. Tyhjä pakastin oli imaissut ilmaa sisäänsä, jääden näin jumiin ja meillä oli arkkupakastimellinen tänä vuonna poimittuja marjoja ja sieniä pakastimen ulkopuolella odottamassa. 10 minuuttia yritetimme äidin kanssa vuoron perään saada pakastinta auki. Onneksi veli tuli hätiin ja keksi ujuttaa veitsen pakastimen luukun väliin, jolloin sieltä alkoi virrata ilmaa suhisten ulos. Kun ilmat oli saatu pois, pakastin aukesi ja tuotteet saatiin turvaan. Äitiä ehti naurattaa ajatus siitä, ettei pakastin olisikaan auennut ja olisimme saaneet keksiä pikimmiten mitä teemme vuorelle sieniä ja marjoja. Oikeasti tilanne ei kyllä olisi ollut tippaakaan hauska. Mutta inventaariot kannattivat, niiden myötä löytyi mm. viime vuotisia lakkoja usempia rasia, joista keittelin maistuvat lakkahillot. Mustikkaa, tatteja, omenahilloa ja karpaloita oli myös jäänyt edellisvuodelta ja ne yritetään käyttää nyt pikaisesti pois. Mustikoista voisin ainakin keitellä hilloa ja tehdä urakalla smoothieita. Pakastettuja ruokia ja ilmeisesti toissavuoden omenajuttuja päätyi roskiin, mutta sille ei oikein mahda mitään, että ison pakastimen syövereihin pääsee joskus jokin hukkumaan. Pois heitetyt tuottee toivat lisätilaa pakastimeen ja saatiin taas niiden pakastusrasiat käyttöön.
Edellisvuosien aarteista voitaisiin siirtyä tämän vuoden ihanuuksiin. Inventaarion myötä selvisi, että tänä vuonna on pakastimiin ehditty säilöä minun, äidin ja isän toimesta seuraavat asiat:
- raparperia noin 15 rasiaa
- kantarelleja 20 pientä minigrip-pussillista
- mustikoita noin 100 pientä minigrip-pussillista
- mansikoita n. 30 puolen litran rasiaa
- lakkoja n.7 kiloa säilöttynä 25 erikokoiseen rasiaan
- vadelmia noin 25 rasiaa
- itsetehtyjä hilloja 5 isoa rasiaa
+ Perheemme on myynyt hiukan mustikkaa ja itse olen myynyt noin 7 kiloa lakkoja. Kantarellikastike on ollut jokapäiväinen ruoka, samoin kuin marjat puuroissa, kiisseleissä, jugurteissa jne. Eli aika paljon enemmän olisi vielä pakastimessa tavaraa, ellei oltaisi ahkerasti nautittu metsän herkuista ja jaettu niitä myös muille.
Ja koska otsikkokin liittyi vadelmaan, todettakoon tähän loppuun vielä, että vattupaikalla on väliä! Oltiin toissapäivänä mökillä vadelmassa, mutta siellä vadelmapuskat ovat kukoistaneet jo usemman vuoden ja tästä syystä marjat ovat jotenkin huonolaatuisempia: pienempiä ja sisältävät enemmän kuivia harmaita kohtia. Nyt löydettiin tuore vattuapaja ja siellä marjat ovat pulskia ja kauniita :) Vaikka hakkuut muuten harmittaisivat, tulee hakkuualuille yleensä mukavasti vadelmaa! Ei tässä enää juuri ehdi kaivata pihaan vadelmapuskaa kun metsävadelmaa saa niin hyvin. Ja oikeastaan metsävadelma on paljon aromikkaampi. Se huono puoli tietysti metsävadelmien keruussa on, että jos ei ole yltäpäältä kaapuihin kääritynyt vadelmastus kyllä jättää päiväksi muutamaksi mukavat naarmut. Eli jos on seuraavana (taikka sitä seuraavana tai sitä seuraavana..) päivänä juhlat tms niin vadelmastus omalla vastuulla :D Mutta eiköhän tässä ollut taas tälle erää riittävästi asiaa. Loppuun vielä kuvia vielä menneiden kolmen päivän vadelmasaaliista.
Vadelmaisin terveisin Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti