Makea mallasleipä

Tässä ohje makeaan mallasleipään tai kaipa tätä voisi saaristolaisleiväksikin sanoa. En ole varma, onko saaristolaisleivälle jotkin tietyt kriteerit joiden pitää täyttyä, niin mennään varmuudeksi mallasleipä nimellä :) Viime vuonna leivoin tälläisiä leipiä joululahjoiksi.Viime viikolla taas leivoin tätä leipää perheellemme ja lähetin samalla myös serkkujemme perheelle leipämaistiaisia ja nämä tuumasivat, että voisin leipoa leipää heti metrin verran lisää kun on niin kertakaikkisen hyvää. No tällä viikollahan tuossa perheessä vietettiinkin sitten kahdet synttärit niin halusin leipoa kumpaisellekin synttärisankarille oman synttärileivän. Koska ohjeella tulee kolme leipää, jäi kotiin sopivasti yksi leipä syötäväksi ja maisteltavaksi. On aina mukava saada varmistettua tuotteen maku, vaikka resepti olisikin tuttu. Kokonaisia leipiä niinkuin muitakaan leivonnaisia kun ei oikein voi siististi maistella, niin ylimääräiset kappaleet auttavat hyvin tässä asiassa.

Tässä lahjaleivät. Serkkujen perheen tunnuseläimenä on ikään kuin kettu, joten kuvioin leivät painamalla valmiisiin leipiin ketun kuvat piparimuotilla. Mielestäni aika kiva koristelu, vaikka onkin tosi helppo ja yksinkertainen toteuttaa :)

Tällä ohjeella tulee 3 mallasleipää (kun käyttää tilavuudeltaan vähintään litraisia leipävuokia)

Tarvikkeet:
- 5 dl appelsiinimehua
- 5 dl piimää
- 2 pussia kuivahiivaa (22 g, vastaa 60 g tuorehiivaa)
- 9 dl vehnäjauhoja
- 3 dl kauraleseitä
- 3 dl ruisjauhoja
- 3 dl kaljamaltaita
- 3 dl tummaa siirappia (korvasin osa itse tekemälläni kuusenkerkkäsiirapilla)
- 1 rkl suolaa

Lisäksi:
- öljyä vuokien voiteluun
- siirappivesiseosta leipien voiteluun (esim. ½ dl siirappia, 1 rkl vettä)

Ohje:
1. Ota suuri mikron kestävä ja mikroon mahtuva kulho. Mittaa appelsiinimehu ja piimä kulhoon.
2. Kuumenna appelsiinimehu ja piimä mikrossa noin 42-45-asteiseksi (kuivahiivan optimaalinen toiminta lämpötila). Tällöin neste tuntuu käteen selvästi lämpimältä. (Älä säikähdä jos neste näyttää oudolta, piimän proteiinit reagoivat mikron lämmössä)
3. Lisää kuivahiiva vehnäjauhojen joukkoon. Lisää vehnäjauhot sekoittaen nesteen joukkoon.
4. Lisää siirappi, suola, leseet, ruisjauhot ja maltaat taikinaan.
5. Sekoita taikina tasaiseksi esim. puuhaarulla. Älä suotta vaivaa taikinaa!
6. Taikina kohoaa kaksin kolmin kertaiseksi, joten jos epäilet mahtuuko taikina kulhoon, jaa taikina kohoamaan kahteen eri kulhoon. Anna taikinan kohota ainakin tunti.
7. Öljyä leipävuoat ja jaa taikina leipävuokiin.
8. Anna taikinan kohota toinen tunti leipävuoissa.
9. Paista leipiä noin 1,5 tuntia 150-175 asteisessa uunissa.
10. Ota leivät uunista ulos ja voitele leipien pinta siirappivesiseoksella. Laita leivät takaisin uuniin vielä puoleksi tunniksi.
11. Ota leivät uunista ja anna jäähtyä. Irrota jäähtyneet leivät esim. silikonikaapimen avulla vuoista.
12. Herkuttele leivällä pelkän levitteen kanssa (itse suosin oivariinia) tai päällystä makea leipä esimerkiksi suolaisella graavi- tai kylmäsavulohella.

Vinkit: 
- Itse käytän hiivataikinaleivonnaisten kohottamiseen uunia. Annan uunin lämmetä hetken 50-asteiseksi, sitten laitan uunista virrat pois ja siirrän leivinpaperilla peitetyt taikinakulhot uuninpeltien päälle uuniin kohoamaan.
- Leipää voi varioida käyttämällä erilaisia siirappeja, esim. kuusenkerkkä- tai muscovadosiirappia.
- Jos käytössäsi on vain appelsiinimehua tai piimää, voit hyvin tehdä koko taikinan jompaan kumpaan nesteeseen. Käyttämällä appelsiinimehua leivästä saa täysin maidottoman ja samalla myös laktoosittoman! (laktoosittoman taikinasta saa toki myös laktoosittomalla piimällä)
- Kauraleseiden sijasta muutkin leseet käyvät. Uskoisin, että myös kaurahiutaleet sopivat, mutten ehkä ensimmäisenä valitsisi ainakaan pikakaurahiutaleita.
- Jos leivän leipoo uuteen leipävuokaan/ kertakäyttöiseen leipävuokaan leipä soveltuu hyvin lahjaksi annettavaksi. Leivän voi myös pakata sellofaaniin ja siihen voi kirjoittaa vaikka kauniin etiketin.

Tässä lahjaleivät sellofaaniin pakattuna. Kuvassa ei peilaavan sellofaanin takia näy kettukoristelu.

Mietin viitsiinkö ollenkaan julkaista tätä yksinkertaista korttikuvaa...tässä siis kiireessä tehty kettu-teemaan sopiva synttärikortti, joka lähti leipien mukaan.

Noin siinäpä oli minun hyväksi havaittu mallasleipäohjeeni. Syksyisin leivontaterveisin Sini

Lempparini: lempeä lakkakiisseli

Paljon on tullut kokkailtua, mutta mihinkään reseptiin en ole ollut niin tyytyväinen, ettäkö se päätyisi tänne blogiin. Tämä helppo, yksinkertainen ja kenties aika perinteinenkin lakkakiisseli-ohje on kuitenkin sellainen, jonka takana seison ja jonka voin hyvillä mielin jakaa :) Tällä ohjeella tulee tehtyä kiisseliä melkeinpä kerran kuukaudessa. Jos pakastimesta ei löytyisi useampaa rasiallista itse poimittuja lakkoja, ei tätä kiisseliä varmaankaan tulisi tehtyä - ainakaan niin usein. Tuntuisi hölmöltä ostaa kaupasta kalliilla hinnalla lakkoja, jos pakastimesta kuitenkin löytyisi muita marjoja, joista saisi tehtyä myös herkullisia jälkiruokia ja leivonnaisia. Mutta koska käytettävissä nyt on lakkoja niin toki niitä käytän ja hyödynnän :) Itselleni tämä on ihan arkikiisseli, mutta jos joutuisin ostamaan lakat, suosisin tätä varmaan lähinnä juhlavana jälkiruokana, jolloin mieluusti tarjoaisin kiisselin esimerkiksi vaniljavaahdon kera.

 
Lakkakiisseli

Ainesosat:

-1 litra omenamehua
-5 dl lakkoja (pakastettuja)
- 2 tl vaniljasokeria / vaniljatanko
- 2 rkl sokeria
- ½ dl perunajauhoja
- 1 dl vettä
- 2 kanelitankoa

+ Tarjoiluun halutessasi vaniljakastiketta, vaniljavaahtoa tai kermavaahtoa

Ohje:

1. Lisää kattilaan omenamehu, vaniljasokeri, sokeri ja kanelitangot.
2. Kuumenna omenamehu kiehuvaksi.
3. Sekoita erillisessä astiassa ½ dl perunajauhoja yhteen desilitraan kylmää vettä.
4. Lisää vesi-perunajauhoseos ohuena nauhana kiisseliin joukkoon ja sekoita samalla huolellisesti.
5. Lisää jäiset marjat kiisselin joukkoon ja ota kattila pois liedeltä.
6. Anna kiisselin jäähtyä ja poista kanelitangot.
7. Tarjoile sellaisenaan tai valitsemasi vaahdon kanssa.

 Vinkit

- Kiisselin voi myös tehdä muuhun vaaleaan/keltaiseen mehuun, kuten hedelmä- tai tyrnimehuun. Todennäköisesti omenamehu on kuitenkin helpoin ja halvin vaihtoehto. Veteen kiisseliä ei voi tehdä, sillä lakoista irtoaa niin vähän makua, että seurauksena olisi varsin mauton kiisseli.

- Käytännössä kiisselin saa aikaan jo parillakin desillä marjoja, mutta yleisesti ottaen on tietysti niin, että mitä enemmän marjoja, sen parempi kiisseli. Jos marjoja lisää vain vähän, kannattaa ne lisätä hiukan aiemmassa vaiheessa kiisseliin ja rikkoa marjat sekoittamalla niin että marjan palasia tulee laajemmalti kiisseliin. Kun marjoja on paljon, ne voivat hyvin olla kokonaisina sattumina.

-Suosittelen marjojen lisäämistä kiisseliin vasta loppuvaiheessa. Ensinnäkin jos kiisselin paksuus ei ole sopiva, on sitä helpompi suurustaa lisää kun marjoja ei ole vielä lisätty. Kun marjat lisätään loppuvaiheessa, niiden vitamiinit ja maku säilyvät paremmin. Kylmät marjat myös nopeuttavat kiisselin jäähtymistä, mikä mahdollistaa sen, että tätä herkkua pääsee nauttimaan hetken verran aikaisemmin :)

-Kanelitangot eivät ole välttämättömiä, mutta erityisesti vaniljan makua suosittelen kyllä kiisseliin! Vanilja on hyvä makupari lakalle ja varsinkin omenalle.

- Lakkakiisseliä voi tietysti jatkaa myös muilla marjoilla/hedelmillä, mutta tässä suosittelen harkintaa. Neuvoisin huomioimaan ainakin marjojen värin. Tavalliset vadelmat saattavat esimerkiksi värjätä koko kiisselin. Jos käytössä on keltaisia vadelmia voisivat ne ainakin sopia värinsä ja miedon makunsa puolesta mukavasti. Myös ripaus keltaisia tyrnimarjoja voisi tuoda mukavan aromin kiisseliin (tällöin sokerin määrä kannattaa tarkistaa). Koska kiisseli on omenamehupohjainen, voisivat myös omenakuutiot sopia lakan kaveriksi. Loppuvaiheessa kiisseliin lisätyt karpalot tai puolukatkaan eivät värjää kiisseliä, eli niitä voisi harkita lakan kaveriksi (tarkista taas sokerimäärä).

-Jos tarjoilet lakkakiisselin vaahdon kera, suosittelen odottamaan kiisselin jäähtymistä, ellei Sinua haittaa, että vaahto heti sulaa ja sekoittuu kiisselin joukkoon..


Noin. Siinä oli minun lempikiisseliohjeeni. Koitan saada nyt päiviteltyä tätä blogia hieman aktiivisemmin :) Sitä vain on välillä liian kriittinen, eikä mikään aihe kelpaa postattavaksi...Ja toisinaan myös laiska, jolloin ei saa mitään aikaiseksi. Tai saa, muttei ihan blogin puolelle asti..


Syksyisin terkuin Sini

Koulun kivat liikuntatapahtumat

Tuossa parisen viikkoa sitten meillä oli koulussa omat olympilaiset, joka oli hieno ja yhteishenkeä nostattava tapahtuma. Olympilaisia varten käveltiin läheiselle urheilukentälle. Koulun oppilaat jaettiin kymmenen eri maan joukkueiksi, niin että jokaisessa joukkueessa oli oppilailta kaikilta luokilta ja kaikilla joukkueilla oli askarreltuna oman maansa lippu. Ennen olympialajien alkamista vannottiin olympiavala, sytytettiin olympiatuli ja laulettiin Maamme-laulu. Olympialajeina meillä oli vauhditon pituushyppy niin, että joukkueen jäsenet jatkavat hyppyään aina siitä, mihin edellinen joukkueen jäsen hyppäsi. Kun kaikki joukkueet olivat hyppineet pari kierrosta, katsottiin mikä maa on päässyt pisimmälle ja jaettiin sitten pisteet tämän perusteella. Sitten heitettiin hernepussia kyykkyasenosta kädet selän takana niin että hernepussi lähti lentoon jalkojen välistä ja taas seuraava jatkoi siitä mihin edellinen jäi. Lopussa juostiin sukkulaviesti. Sitten olikin jo aika kiirehtiä koululle pakoon sadetta. Voittajat julistettiin sitten seuraavana päivänä.

Kouluaihepiireihin ei minulla ole valitettavasti käytettävissäni juurikaan kuvia. Kuvia ei joko konkreettisesti ole, tai en halua niitä julkaista, kun en oikein tiedä missä menee raja siinä, mitä voi kouluun liittyen julkaista ja mitä ei, ja olen mieluummin liian varoivainen kuin liian varomaton. Nämä lippukortit nyt liittyvät noihin Olympialaisiin. Lippukortteja on melkein 200 ja joskus opettelin kaverin kanssa kilpaa tunnistamaan näitä ja opimmekin ne kaikki. Nyt voisi ehkä puolet noista mennä oikein..

Viimeviikolla meillä oli koulussa Unicef-kävely. Oli kiva päästä kokemaan taas tämä omilta alakouluajoilta tuttu tapahtuma. Aika erilaiseltahan tuo kävely tuntui, kun maasto oli ihan erilainen kuin lapsuuteni Unicef-kävelyissä. Alakoulussani mentiin metsäautotietä, nyt mentiin mäkistä pururataa. Tuolla mäkisellä pururadalla olen lisäksi joskus 16-vuotiaana käynyt muutamilla säbäporukan joukkuelenkeillä, eli lähinnä mieleen tulivat nuo joukkuelenkit omien Unicef-kävelyaikojen sijaan. Jännitin jo ehdinkö ollenkaan mukaan Unicef-kävelyyn kun yhdellä oppilaalle sattui haaveri juuri ennen tapahtumaa ja jäin sitä koululle selvittelemään. Asiat kuitenkin hoituivat ja ehdin jopa kävellä, tai ehkä enemmänkin juosta muutaman lenkin oppilaiden kanssa. En muistanutkaan kuinka mukavalta mäkinen pururata tuntuu juoksumaastona verrattuna tavalliseen kovaan tasamaahan.

Liikuntakerhoa olen ehtinyt pitää kahdeksan kertaa, puolet isommille ja puolet pienemmille oppilaille. Isojen pallokerho sujuu mukavasti, viime viikolla paettiin huonoa säätä sisälle leikkimään mm. sokkoa, tuolileikkiä, silmäniskumurhaajaa (tämä oli monelle uusileikki ja saavutti suuren suosion!), toffeeta ja solmua ja kerho sujui varsin mukavasti näinkin. Sisätilana meillä on tosiaan käytettävissä vain tavallinen luokkahuone, jossa tosin onneksi on vain vähän kalusteita, joten leikkimään ja liikkumaan pystyy, mutta palloilu ei onnistu. Muilla kerroilla ollaan oltu pihalla ja pelattu norsupalloa, polttopallolajeja sekä sählyä. Ensi viikolla pelataan sitten futista. Futista olin muutenkin ajatellut ensi kerraksi, mutta kun vielä koulujen väliset futiskisat sattuvat kerhoa seuraavaan päivään niin on hyvä pelata sitten vielä edellispäivänä futista, vaikka kerhossa käykin vain osa futisporukasta. Isojen kerhossa menen välillä itsekin peleihin mukaan ja tänäänkin tuli hyvä fiilis kun oppilaat jo näin torstaina kyselivät ensi viikon kerhosta :)

Pienten liikuntaleikkikerho on onnistuttu pitämään tähän asti aina ulkosalla, mikä on erittäin hyvä kun ottaa huomioon että kerholaisia on kuitenkin vieläkin 25 (vaikka muutama on jo lopettanut), niin sisällä voisi ainakin liikuntaleikkien ja pelien kohdalla iskeä tilan puute. Kerhossa on pidetty tutustumisleikkejä, hippaleikkejä, tervapataa, peiliä, polttopalloa, norsupalloa, kuka pelkää -mustekalaa, väriä, piirileikkejä kuten kissaa ja hiirtä, korin teko kilpailua joukkueittain koripallolla ja tuhatjalkaisjuoksukisoja (eli oppilaat ottavat toisiaan vyötäröltä kiinni ja muodostavat näin tuhatjalkaisen joka voi kilpailla toisia tuhatjalkaisia vastaan tai sitten vain ylipäätään yrittää pysyä koossa liikkuessaan.). Pienten kerho tuottaa jossain määrin suunnittelu- ja toteuttamishaastetta, kun täytyy huomioida, etteivät oppilaat osaa vielä kunnolla toistensa nimiä, pienet kaatuvat helposti jolloin tulee haavoja ja harmittaa, oppilaat pahoittavat mielensä tai tylsistyvät helposti jos omaa vuoroaan joutuu odottamaan tai sitä ei leikissä tule, sääntöjen kuunteleminen ja ymmärtäminen voi olla vaikeaa jne. Tuntuu, että kerhoporukka alkaa kuitenkin hiukan jo hahmottaa mistä hommassa on kyse ja luulen että tunnit muuttuvat tätä myöten ajanmittaan paljon sujuvammiksi ja sitä kautta vielä mukavemmiksi. Vaikka pieniä alkuvaikeuksia on, on kerho tietysti myös ilahduttanut minua. Oppilaat odottavat kerhoa innoissaan ja erityisesti hyvä mieli on jäänyt siitä kun parilla kerralla kerhossa on osa lauleskellut innoissaan. Tänään polttopallossa soi taustalla lasten liikennelaulun kertosäe "Muista aina: Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä. Siksi valpas aina mieli se on turva verraton" ja viime viikkoisessa koripallokisassa raikasi Maamme-laulu.

Tällaisia kivoja liikuntajuttuja on koulussamme ollut viime aikoina.Vapaa-ajalla taas oma harrastesählyni jatkui tässä hiljaittain kesätauon jälkeen. Säbää on vain kerran viikossa ja taidot ovat enemmän kuin ruosteessa, mutta kiva päästä kuitenkin pelailemaan :) Liikuttua tulee nykyään liian vähän ja yritänkin välillä koulussakin käydä välitunneilla mukana oppilaiden leikeissä ja peleissä, lähinnä on tullut oltua futismaalivahtina.

Mutta eiköhän tässä ollut taas juttua tälle päivää..

Liikuntaterkuin Sini

Erityispedagogiikan perusopinnot ja erityispotilas

Nyt kirjoitankin aiheesta, joka on pitkälti ollut syynä siihen, ettei tälle blogille ole tahtonut jäädä aikaan.Tuossa syyskuun alkupuolen alkupuolella starttasivat erityispedagogiikan perusopintoni, jotka siis kuuluvat sivuaineopintoihini. Opinnot ovat luonteeltaan pääasiassa verkko- ja etäopintoja.

Nyt ensimmäisellä, eli peruskurssilla olen tutustunut sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädääntöön, etsimällä finlex-tietokannasta seuraavat tiedot:

1. Miten Varhaiskasvatuslaki määrittelee erityisen tuen järjestämisen päivähoidossa?
2. Millä tavoin lasta kuullaan lastensuojeluun liittyvien toimenpiteiden yhteydessä?
3. Miten lapsen sijaishuolto järjestetään?
4. Koulukoti (kenelle, miksi, toiminta)
5. Mitä tarkoitetaan tehostetulla ja erityisellä tuella? Millä tavoin niitä toteutetaan?
6. Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS)
7. Mitä oppilashuoltolaissa tarkoitetaan yksilökohtaisella ja yhteisöllisellä oppilashuollolla?
8. Millaisia kurinpidollisia valtuuksia opettajalla on lain mukaan koululuokassa?
9. Miksi erityispedagogiikan yhteydessä on tunnettava sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö?

Esimerkiksi kohtaan 8. muotoilin vastauksen lain pohjalta näin:
Opettajan kurinpidollisiin valtuuksiin koululuokassa kuuluvat mahdollisuus määrätä häiritsevästi tai muuten vilpillisesti käyttäytyvä oppilas enintään kahden tunnin mittaiseen jälki-istuntoon tai antaa tälle kirjallinen varoitus. Jos oppilaan tekemä rikkomus on vakava, tai jos hän jatkaa epäasiallista käytöstään vielä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaankin, voidaan oppilas erottaa koulusta enintään kolmeksi kuukaudeksi. Häiritsevä oppilas voidaan poistaa luokasta tai koulun tilaisuudesta jäljellä olevan oppitunnin ajaksi (poikkeuksellisesti myös loppupäivän ajaksi, jos oppilas on vaaraksi muille). Oppilas, jolla on läksyt tekemättä, voidaan määrätä päivänpäätteeksi tekemään tehtäviään valvonnan alaisena enintään tunniksi kerrallaan. (Perusopetuslaki 36 § (13.6.2003/477)

Olen seurannut parin viikon aikana yhteensä reilut 15 tuntia verkkoluentoja, joiden aihepiireinä on ollut mm.: erityispedagogiikka tieteenä, erityisopetuksen juuret, varhaiserityiskasvatus, peruskoulun erityisopetus, oppilashuolto, ammatillinen erityisopetus, ADHD & ADD & dysleksia.

Peruskurssiin kuuluu olennaisena osana myös konkreettinen tutustuminen erilaisiin erityiskasvatuksen toimipaikkoihin. Olen haastatellut kouluni laaja-alaista erityisopettajaa, joka on aiemmin toiminut myös syvästi kehitysvammaisten opettajana. Sain siis kuulla laaja-alaisen erityisopettajan työstä ja vähän siitä, millaista on syvästi kehitysvammaisten opetus.Vierailin tällä viikolla myös kotikuntani yläkoulun pienluokassa ja erityisnuorisokodissa. Vierailukäyntejä tulee tehdä ainakin neljä, ja vierailupaikkojen on oltava erilaisia. Ainakin yksi vierailukäynti uupuu siis vielä. Harkitsen, että menisin kuuntelemaan lokakuun alussa yleistötilaisuutta puhevammaisuudesta.

Parin kolmen viikon päästä olisi ensimmäinen verkkotentti mahdollisuus. Tenttiä varten luettavana on kaksi kirjaa, jotka kummatkin tentitään erikseen monivalintatentteinä. Luennoista tulee myös oma pikkutarkka tenttinsä, jossa vastataan kuuten kysymykseen. Koska verkkotentissä saa tietysti olla kaikki kirjat yms. käytössä, on oletettavissa haasteellinen tentti. Verkkotentit ovat itselleni uusi työmuoto, tämä taitaa olla vasta toinen verkkotenttini.

Erityispedagogiikan opinnot ovat tähän asti vaikuttaneet järkeviltä, mielenkiintoisilta ja hyvin suunnitelluilta (kaikkien yliopistokurssien kohdalla en voi sanoa samaa). Koen erityispedagogiikan opinnot tärkeiksi, koska tulevassa työssäni kotitalousopettajana tulen kohtaamaan varmasti paljon erityisoppilas-statuksen oppilaita, sillä esimerkiksi kaikki pienluokalla opiskelevat (ainakin siinä koulussa missä vierailin) ovat valinnaisaineisssaan yleisopetuksen ryhmissä.

Tämä tällä erää näistä erityispedagogiikan opinnoista :)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nyt lähden tästä hoivaamaan yhtä erityispotilasta, 14-vuotiasta Dalsku-kisuani, joka on tänään satuttanut takatassunsa (mitään konkreettista haavaa ei näy) jossain ja ontuu sitä ikävästi :( Luulen, että selvitään kuitenkin ilman eläinlääkäriä, ja hyvä niin - 15km matka eläinlääkäriin autossa osittain kuoppaisia ja mutkaisia hiekkateitä ajaen on tuon kissan pahin painajainen ja saa aikaan hirveän maukumisen ja häkissä ahdistuneena pyörimisen. Eli jospa tässä pärjäiltäisiin ainakin alkuun kotikonstein. Lääkäriin tietysti sitten jos tassu ei lähde toipumaan. Tänään potilas oli ainakin mielissään tekemästäni pehmeästä petipaikasta ja suoraan kädestä syöttämistäni katkaravuista. Tuossa tuo potilas nukkuu onneksi aika tyytyväisen oloisena :)



Erityisterkuin Sini

Tie kotitalousopettajan opintoihin

Kirjoittamiseen ei ole viimeaikoina tahtonut riittää aikaa tai innostusta, mutta nyt haluaisin kertoa siitä, miten minä oikein päädyin opiskelemaan kotitalousopettajaksi.

Olen jo lapsena kirjoittanut ystäväni-kirjoihin tulevaksi ammatikseni opettajan. Lähinnä tuolloin oli mielessä varmaan luokanopettajan työ - enhän ala-asteella vielä muiden opettajien työstä ollut tietoinen. En minä sentään niin johdonmukainen ollut, ettenkö olisi joskus muitakin töitä miettinyt mielessäni. Muistan jossain vaiheessa ala-astetta olleeni kiinnostunut muoti/vaatesuunnittelusta, tämä vaihtui myöhemmin yläasteaikana siihen, että haaveilin tosissani sisustussuunnittelijan ammatista. Tiedostin, ettei sisustussuunnittelijoilla välttämättä ole kovin hyvä työllisyystilanne ja ammattihaave pysyi suhteellisen epärealistisena. Lukiossa sisustussuunnittelijahaaveet korvautuivat pohdinnoilla arkkitehdin urasta, jossa minua oikeastaan olisi kiinnostanut ainoastaan talojen pohjapiirustusten laatiminen. Jossain vaiheessa yläastetta/lukiota taisi tulla mielessä pyöriteltyä myös leipurikondiittorin, kokin ja kahvilatyöntekijän ammattia. Koska pidän eläimistä, on nuorempana toiveammattieni joukkoon kuulunut myös erilaisia eläimiin liittyviä töitä, kuten eläinlääkärin työ tai kissahoitolan hoitaja (mikähän ammatti tämäkin oikein on..). Kun äsken äidiltäni kyselin lapsuuteni ammattisuunnitelmista, niin olen kuulemma pienempänä kaavaillut myös kukkakauppiaan ja taitelijan uraa (ei muistikuvia..). Vaikka muut lapsuuden haaveammatit ovat muuttuneet ja kehittyneet, on opettajan ammatti pysynyt vuodesta toiseen unelma-ammattieni listalla.

Tässä lukioaikainen kuvityö liittyen siihen, että haaveilin pienenä eläinten hoitoon liittyvistä ammateissa. Päädyin lukiossa suunnittelemaan eläinlääkärin vastaanoton edustalle sopivia eläinpatsaita.

Tämä lukioaikainen kuvistyö taas kuvastaa innostustani arkkitehdin työhön ja talojen pohjapiirrossuunnitteluun. Piirtelin näitä pohjapiirrustusideoita ahkerasti myös enkun vihkoon..

Se lapsuushaaveista. Palataanpa siihen aikaan, kun oikeasti jouduin tekemään päätöksiä siitä, mihin ammattiin hakeudun. Yläasteella kun piti toisen asteen koulutuspaikka valita, oli lukio minulle luonnollinen vaihtoehto, koska: minulla oli hyvä todistus, ei tietoa tulevasta ammatista, mutta aavistus siitä, että tuleva ammatti vaatii pitkät opinnot, joihin lukio antaa hyvän pohjan. Lukio opinnot eivät antaneet varmuutta siitä, mihin alalle haluaisin- epävarmana siitä mitä haluan, päädyin hakemaan lastentarhaopettajaksi, luokanopettajaksi ja kotitalousopettajaksi, koska niihin oli mahdollista hakea samalla valintakokeella. Jos sama valintakoe ei olisi sopinut ja triplannut näin opiskelupaikan saanti mahdollisuuksia, olisin luultavasti hakenut vain luokanopettajaksi, joka oli näistä itselleni se ykköstavoite.

Matkallani opettajaksi, ensimmäisenä haasteena vastassani oli kirjallinen Vakava-koe. Jaksoin lukea kokeeseen hyvin, vaikka aineisto ilmestyi ennen viimeisiä ylioppilaskirjoituksiani. Aloitin lukemisen vasta noin viikko aineistoin julkaisun jälkeen, kun olin saanut selvitettyä loppuun kirjoitukseni. Olin tutustunut netissä aiempiin Vakava-kokeisiin ja saanut kuvan siitä, kuinka paljon pisteitä suunnilleen tarvitsee läpäistäkseen kokeen. Itse kokeessa pystyin sitten laskemaan ja taktikoiman, että voin hyvin jättää esim. 20 pisteen edestä tehtäviä vastaamatta vaarantamatta silti läpipääsyäni. Kun suosiolla jätin paljon epävarmoja kohtia vastaamatta, vältyin väärien vastauksien miinuspisteiltä. Taktikoin myös sen suhteen, paljonko pisteitä oli jaossa, jos väärästä ei lähtenyt juuri tyhjää vastausta enempää pisteitä, uskalsin vastata, koska ei tavallaan ollut mitään menetettävää.

Ahkerella lukemisella ja pistetaktikoinnillani sain vakava-kokeesta hyvät pisteet ja pääsin vuorollaan luokanopettajan, lastentarhaopettajan ja kotitalousopettajan soveltuvuuskokeisiin, eli lähinnä erilaisiin haastatteluihin. Luokanopettajan ja lastentarhaopettajan valintakokeet eivät menneet järin hyvin: ensimmäisissä olin liian väsynyt ja jännittynyt, lastentarhaopettajan opintoja kohtaan minulla taas ei ollut motivaatiota ja se varmasti oli aistittavissa. Koin myös näiden alojen valintakokeeseen kuuluvat ryhmähaastettelut hankaliksi -eli en ollut kovin hyvä niissä.

Kotitalousopettajan soveltuvuuskokeisiin puolestaan kuului toiminnallisuustehtävä ja yksilöhaastattelu. Toiminnallisuustehtävässä tehtävän anto kuului suunnilleen näin: "Olet perheen isosisko. Äitisi ja pikkuveljesi ovat hakemassa isoisääsi vierailulle. Sinun pitää sillä välin järjestää asunto, lajitella pyykit pesuun ja kirjoittaa muistilista veljellesi tavaroista, jotka tämä tarvitsee mukaansa viikonlopun urheiluleirille". Sitten minut johdatettiin epäjärjestyksessä olevaan huoneeseen, kolmen opettajan tarkkailtavaksi ja annettiin 10 minuuttia aikaa toteuttaa oheinen tehtävän anto. Toiminnallisuustehtävässä käsittääkseni arvioitiin toiminnan loogisuutta, rauhallisuutta, ajankäyttöä yms. Luulen, että arvostettavaa toiminnassani oli mm. se, että jätin tiskiveden laskeutumaan lavuaariin ja tein sillä välin muita puuhia, sitten jatkoin taas tiskien parissa jne, maksimoidakseni ajankäyttöni. Sain kokeesta yli 80 pistettä/ 100 pistettä.

Haastattelussa minun piti vakuuttaa arvioijat siitä, miksi sopisin kotitalousopettajaksi. Olin maininnut pitäväni leipomisesta ja muistan, että minulle yritettiin tyrkyttää kahvila/leipomotyötä, mutta sain käännettyä asian niin, että haluan auttaa ja neuvoa muita opettajana, ja pitää leipomisen enemmän harrastuksena. Haastatteluosiosta taisin saada noin 85/100 pistettä. Lisäksi noin 90/100 pistettä karttui lukion kirjoituksista saamistani arvosanoista. Lopputulemana oli se, että sain korkeat pisteet köksän soveltuvuuskokeista.

Olin tietysti iloinen kun minut valittiin kotitalousopettajaksi, mutta pettynyt, kun en päässyt kovasti haaveilemaani luokanopettajan koulutukseen. Harkitsin jopa, etten edes aloittaisi köksänopintoja, koska pelkäsin aloitettujen opintojen vaikeuttavan seuraavana vuonna luokanopettajaksi hakeutumista. Ajattelin siis, että siirtyisin köksäpuolelta luokanopettajaksi, mm. siksi, että pelkäsin, ettei köksänopettajille riitä töitä.

Päädyin aloittamaan kotitalousopettajan opinnot - innostuin - ja haaveet luokanopettajan työstä saivat jäädä. Olin ikionnellinen, etten päässyt luokanopeksi, koska nyt tuntui siltä, että sovin paljon paremmin köksänopeksi.

Tässä yliopistossa erään kurssin puitteissa piirtämäni kuva itsestäni kotitalousopettajana.

Siinäpä tarina siitä, miten köksänopettajan opintoihin hain ja pääsin :) Tietysti taustalla kotitalousopettajaksi hakemisessa oli myös yläasteen positiivinen kokemus kotitalousopetuksesta ja oma leipomisharrastus.Tällä hetkellä tuleva köksänopettajan ammatti tuntuu hyvältä ja hienolta - vaan kyllä ihana työni alakoulun avustajana pakostikin laittaa pohtimaan myös sitä, sopisinko sittenkin paremmin ala-asteen luokanopettajaksi...aika näyttää!


Opiskeluterkuin Sini

Koulukiireitä: kerhoista kisoihin, sairauksista sijaisuuksiin

Moikka! Kirjoittelussa on ehtinyt tulla jo reilun viikon tauko. Syyskuussa on kiirettä on pitänyt ja blogi on jäänyt vähän (paljon...) vähemmälle huomiolle. Opettajan sijaisuuksia on ollut riittämiin: olin juuri neljänä peräkkäisenä koulupäivänä sijaisena ja ehdin sijaistaa tänä aikana kolmea eri opettajaa. Sijaispäivät ovat kivoja, mutta rankkoja. Niinä joutuu muistamaan niin paljon erilaisia asioita, harjoittelemaan käyttämään luokan elektroniikkalaitteita, etsimään tavaroita, joustamaan, soveltamaan, sopeutumaan jne.  Koulutyön lisäksi lastenhoitokeikkojakin on riittänyt. Lokakuun puolen välin paikkeilta syyskuun alkupuolelle olin flunssassa, jonka sain koulujen alettua, eikä flunssa helpolla hellittänyt kun kävin koko ajan töissä samalla. Nyt sitten oli muiden opejen vuoro sairastella. Työn lisäksi omat opintoni ovat startanneet vauhdilla, tällä viikolla olen jo parina päivänä tullut katselleeksi yhteensä yli 7 tuntia erityispedagogiikan verkkoluentoja, pohtineeksi samaan kurssiin kuuluvaa lakitehtävää ja selvitelleeksi erityispedagogiikan toimialaan kuuluvia kohteita, joihin tulen tekemään tutustumiskäyntejä tämän kurssin puitteissa.

Sitten yksi kiva asia, joka tosiaan on tuonut vielä vähän lisää positiivista kiirettä. Kerhot alkoivat. Sain siis vastuulleni koulun kerhojen vetämisen ja päädyin liikuntakerhoihin, koska koulussamme on tänä vuonna liikunnan teemavuosi. Lisäksi oppilaat olivat viime vuonna toivoneet liikuntakerhoa.  Vedän siis kerran viikossa 4-6 luokkalaisille palloilukerhoa ja kerran viikossa 1-3 luokkalaisille liikuntaleikkikerhoa. Oikeastaan suunnittelen yhdelle viikolle aina neljä kerhotuntia, koska koulussamme ei ole liikuntasalia (tyhjä luokka onneksi kuitenkin!) joka mutkistaa hieman kerhotoimintaa sadesäällä. Suunnittelen kerhokerrat aina pihalla pidettäviksi, mutta jos sade sattuu yllättämään täytyy minulla olla mielessä, mitä voimme tehdä sisällä tavallisessa luokassa (jossa onneksi ei ole juurikaan pöytiä tai tuoleja, eli tilaa sinällään on). Tämä kerhokertojen huolellinen suunnitteleminen on siis vienyt oman osansa ajastani. Tietysti kerhokerran ohjelman voisi joku muu keksiä viidessä minuutissa -vaan minä haluan miettiä huolella, ja silloin aikaa menee hiukkasen kauemmin. Kuvistöitäkin olen halunnut suunnitella, vaikkei minun tarvitsisikaan - on vain jotenkin kiva päästä puuhaamaan kuvisjuttuja, kun lukion jälkeen ei ole tullut tehtyä enää mitään kuvikseen viittaavaa ja kuvis on kuitenkin aina ollut yksi lemppariaineistani. Täytyykin joku päivä kirjoitella kivoista kuvisideoista :)

Tässä pari kuvaa itsestäni viime syksyltä - ei nyt oikein ollut tähän hätään muitakaan sopivia kuvia (kello lähentelee puoltayötä ja huomenna olisin mielelläni, jos en nyt pirteä, niin en ainakaan kovin väsynyt). Mutta oikeastaan nämä kuvat sopivat aika hyvin: tänään minulla oli sattumalta päällä melkein samat vaatteet. Minulla oli päälläni kuvassa aavistuksen verran näkyvä sinivalkoinen raitapaita, mustien legginsien sijaan mustat housut ja turkoosit tennarit, mutteivat juuri nuo kuvassa näkyvät kuitenkaan. Eli melkein voisivat nämä kuvat olla tältä päivältä, tuo taustalla oleva pelto vain ei ihan vielä ole puitu, muttei se ole minun vikani :D

Ainiin, tärkein kouluun liittyvä asia (miten en ollenkaan muistanut..ehkä se on tämä kiireen sumentama pää) - sain tosiaan tällä viikolla tietää, että koulunkäyntiavustajan työt jatkuvat minulla koko vuoden ensi kesään saakka! :) Jos loppuvuosi on puoliksikaan yhtä kiva kuin tämä eka kuukausi on ollut, tulee aika kulumaan nopeasti ja hauskasti. Tämä on varmaan elämäni hienoin juttu, vuoden työsopimus melkein omalta tulevalta alalta!

Huomenna on myös tiedossa hauska ja nostalginen päivä, kun pääsen mukaan valvojaksi oppilaiden koulujen välisiin yleisurheilukisoihin! Kymmenisen vuotta sitten tuli itse kilpailtua noissa samoissa kisoissa. 600-metrin maalisuoralla juoksin vielä toisena, vaan juuri ennen maalia minusta menivät kaksi ohi ja sijoitus jäi neljänteen - siis kaikkien aikojen omien koulujen välisten urheilukisojeni parhaimpaan tulokseen. Itse olin mukana yleisurheilukisoissa ala-asteen aikana ainakin 60 metrissä, 600 metrissä, pituudessa ja muistaakseni myös kerran viestissäkin, jota pidän yleisurheilulajien kunkkuna. Myös maastojuoksukilpailuissa tuli käytyä, niissä paras sijoitukseni oli 5. Koskaan en siis ihan mitalisijoille yltänyt, mutta kisoista on jäänyt mukavat muistot :)

Näihin kilpailutunnelmiin päätän tämän kirjoituksen.

Iloisin ja liikunnallisin syysterveisin Sini

Kolme kesäistä kakkua

Tänä kesänä leipominen on jäänyt vähälle. Veljen valmistujaistarjoilut hoidin kunniakkaasti ja leivoin ahkerasti, mutta sen jälkeen tahti on hiipunut. Raparperipiirasta tuli tehtyä pariin kertaan, mustikkapiirakkaa kerran tai kaksi, yksi unelmatorttu, pieni juustokakku, muutamat letut ja pannukakut, sekä nämä kolme kakkua, siinä taisivat olla kesän makeat leivonnat. Niin ja jäätelöä tein itse kolme kertaa. No olihan tuossa jonkun verran! Eiköhän tämä leivontatahti taas syksyn mittaan kiihdy. Parin päivän päästä on nimpparini ja ajattelin silloin leipoa ainakin koulun opehuoneeseen tarjottavaa. Muutenkin voisi olla mukavaa esimerkiksi kerran kuussa viedä töihin leipomuksia, vaikka työkavereilla sattuukin olemaan maitoallergiaa ja keliakiaa, jotka asettavat hiukan rajoitteita leipomiselle. Luulen, että alkukesän Fazerilla leivonnaisten parissa työskenly ja niiden ahkera syöminen osaltaan vähensivät loppukesän leivontaintoani. Tuoreet marjat motivoivat leipomaan, mutta ensin ne on kerättävä ja kun on juossut marjassa, on kotona sitten lähinnä kiinnostanut enää tv-sarjat tai lukeminen leipomisen sijaan.

Kesän aikana tuli tehtyä siis vain kolme hienompaa leipomusta ja nämäkin ovat aika yksinkertaisia ja nopeasti tehtyjä kakkuja. Nämä kaikki kolme kakkua olivat synttärikakkuja, mutta hyvin pieniin ja rentoihin juhliin, eli kakkujen ei tarvinnut olla ihan niin viimeisen päälle.

Mansikka-mangokakussa on kaurakeksipohja, sitruunamoussetäyte, mangokiille ja päällä metsämansikoita, mansikoita, valkosuklaahippuja & sitruunamelissan lehtiä. Tykästyin kesällä näiden valmiiden suklaahippujen käyttöön, toki ihan tavallisesta suklaalevystäkin saisi tehtyä vaikka minkälaisia koristeita, vaan joskus tälläiset hiput ovat se helppo & nopea, siis paras vaihtoehto.

Kuningatarkakku kätkee sisäänsä vaalean sokerikakkupohjan, vaniljakermarahkamoussea kera vadelmien, mustikoiden & itsekeitetyn kuningatarhillon. Reunoilla on vaniljarahkakermaa. Kakun koristeena on ensin kerros kuningatarhilloa ikään kuin liimapintana, jotta pihan pensasmustikat ja metsän vadelmat pysyvät paikallaan kakun päällä. Kakkuun tuli lisäksi vielä hyytelösokerikiille tuomaan makeutta ja sitomaan marjat vielä paremmin kakun päälle. (Kuva otettu ennen kiilteen laittoa)

Viimeisessä kuvassa on kinuskikakku, jonka sisään kätkeytyy vaalea sokerikakkupohja, vaniljakermarahkamoussea, viimesyksyistä itsekeitettyä omena-vaniljahilloa, sekä tämän vuoden itsepoimittuja lakkoja. Kakun päällä on itse keitetty kinuski ja reunoilla samaa vaniljakermarahkavaahtoa kuin kakun täytteessäkin. Koristeena on violetteja orvokkeja, sitruunamelissan lehtiä, sekä suuri & komea keltainen kesäkurpitsan kukka. (Tein tämän kakun perjantai yönä tehtyäni jo päivän koulunkäyntiavustajan töitä ja vahdittuani illan lapsia, joten motivaatio kakun tekoon ei ollut kovin korkealla. Väsytti kamalasti, silmät vuotivat piilolinssien hiertäessä niin ettei meinannut nähdä ja kermat eivät asettuneet niin kauniisti kuin olisin halunnut..no pikkuvikoja)

Mansikka-mangojuustokakku äidin synttäreille

Kuningatarmarjakakku mummon pienille 80v. synttäreille

 

Kinuskikuorrutteinen lakka-omenakakku rennoille 60v. synttäreille

 

Minun leipomuksieni makua ylistetään usein. Syy on varmasti hyvin pitkälti siinä, että en oikeastaan koskaan käytä kaupan valmiita hilloja tms. Keittelen hillot aina itse ja käytän itsepoimimiani marjoja. Niin ja kun käytän marjoja, niin en tosiaankaan pihtaile niiden kanssa. Kermavaahtoa varioin aika usein lisäämällä sen joukkoon vaniljasokerin & sokerin lisäksi esimerkiksi rahkaa, vaniljarahkaa, sitruunatiivistettä, vaniljakastiketta, vaniljakreemijauhetta, tuorejuustoa, vaniljatuorejuustoa tms, jotta saisin kermavaahtoon vähän erilaista makua. Yksi syy  leivonnaisteni herkullisuuteen on myös siinä, että vaikka pyrinkin tekemään kakuistani nätin näköisiä, menen maku edellä, joka tarkoittaa sitä, että juurikin ylimääräiset sokerimassaviritelmät yms. saavat aika useinkin pysyä poissa - Kinuski, marjat, hedelmät, suklaakuorrute tms. maistuvat ainakin omasta mielestäni paljon paremmalta. Toki sokerimassallakin on oma paikkansa tietynlaisissa muotokakuissa yms.

Tässäpä kesäiset kakkuni :)

Leipomisterkuin Sini

Koulukuulumisia

Voisin taas kirjoitella siitä, miten työt koulussa ovat sujuneet. Tähän mennessä olen ehtinyt osallistua koulun toimintaan mm. seuraavilla tavoilla:

-Olemalla mukana koulukuvauksessa, saaden näin itselleni luokkakuvan, opettajien ryhmäkuvan, muotokuvat ja passikuvat. Onneksi kaikki kuvat näyttävät siltä miltä pitääkin - minulta (ja vieläpä silmät auki ja suu hymyssä). Hiukan olen "huolissani", ettei joku ensinäkemältä sekoita minua oppilaisiin luokkakuvassa, kun seison juuri pitkien oppilaiden vieressä..mutta minkäs minä nuorelle ulkonäölleni mahdan ja ehkäpä nuorekkuus jossain vaiheessa elämää kääntyy hyväksi asiaksi :D

-Valvomalla jälki-istuntoa. Tämä olikin ensimmäinen kokemukseni jälki-istunnosta, itse kun en koskaan moiseen omana kouluaikanani joutunut! En minä kuitenkaan ihan hymytyttöainesta ollut aina lukioaikoina ainakaan, kyllä jokunen tunti tuli lintsattuakin...

-Käymällä diabetes-koulutuksen, jotta voin tarvittaessa osallistua koulussa diabeteksen hoitoon. Hiukan noloa, että pyörryin kesken koulutuksen, kun toinen opettaja harjoitteli ottamaan minulta verinäytettä. Olen joskus ennenkin pyörtynyt veriaiheisilla oppitunneilla, jos esimerkiksi minulta on pitänyt mitata verenpaine tms. Minulla ei ole mitään ongelmaa katsoa kauhuleffoja veriroiskeineen, hoitaa lasten vertavuotavia haavoja tms, mutta kun minuun yritetään iskeä verikoeneula tms, voi tajunnan lähtö olla lähellä - Onneksi tämä ei estä muiden auttamista ja hoitamista.

-Olemalla jalkapallomaalivahtina välitunnilla. Jalkapallotaidot ovat vielä hieman ruosteessa vuosien tauon jälkeen, vaan eivätköhän ne tästä pikkuhiljaa lähde taas kehittymään..tai jos eivät, voinen sitten pysytellä jatkossa kauempana jalkapallokentästä..

- Lohduttamalla ja ratkomalla riitoja välkkävalvojana - Jotenkin ihanaa huomata miten pieniä asioita omasta mielestä, mutta samalla  hyvinkin suuria asioita pienten koululaisten mielestä ovat ihastumisjutut, leikkiin tarvittavien keppien tms katoaminen tai rikkoontuminen jne. Kaipaan juuri tällaista lapsuusaikojen huolettomuutta: vaikka huolia oli ja ne saattoivat välillä tuntuakin isoilta, olivat ne kuitenkin todellisuudessa pieniä.

-Pitämällä tukiopetusta. Ainakin ensimmäinen tukarituntini sujui hyvin ja sain oppilaat ymmärtämään taas hiukan paremmin matikan kiemuroita. Omat matikantaitoni ovat jo huimasti kehittyneet (siis palautuneet mieleen) tänä syksynä, kun päässälaskuakin oli tätä ennen viimeksi tullut harjoitettua oikeastaan yläasteella, kun yliopistosta matikka on uupunut ja lukiossa taas mentiin laskimen varassa.

-Olemalla opettajan sijaisena. Yhden päivän olin kokonaan yhdysluokan kanssa. Hyvin sujui, vaikka samaan aikaan kun opetin toisille äidinkieltä vahdin myös sivusilmällä viereisessä tilassa olevia uskonnon tehtävän saaneita jne. Enemmän kaaottinen tilanne oli kaikille yhteisen kuviksen tunnin aikana kun vuoron perään sateli kysymyksiä missä on sitä ja tätä: etsittiin edelliskerran keskeneräisiä kuvistöitä, mallikuvaa niihin, tietynlaisia lyijykyniä, ihonvärisiä puuvärikyniä, joita ei lopulta löytynyt edes naapuriluokasta jne. Toisena päivänä olin pienempien oppilaiden kanssa pari tuntia ja nekin sujuivat mukavasti. Kivaa vaihtelu omaan työhön tuovat nämä opesijaisuuspäivät!

-Osallistumalla koulun retkipäivään. Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa kouluretkelle. Suuntasimme juhlavuoden kunniaksi Sibeliuksen kotiin Ainolaan ja Pekka Halosen kotiin Halosenniemeen tutustumaan näiden elämään oppaiden johdolla. Lisäksi käytiin myös Lotta-musesossa. En ollut koskaan käynnyt missään näistä paikoista, joten siinä mielessä oli mukava tutustua niihin. Omasta mielestäni opastukset olivat mielenkiintoisia, mutta luulen, etteivät ainakaan kaikki pienemmät oppilaat niitä niin hyvin jaksaneet kuunnella. Päivän kohokohta taisi monella luokalla olla Lotta-museon pihassa oleva pieni puisto keinuineen, liukumäkineen ja karuselleineen. Siellä ne kymmenvuotiaatkin kymmenen kappaletta kerrallaan kiippuivat onnessaan karusellissä. Retkipäivä on retkipäivä, vaikkei se suuntautuisikaan oppilaiden suosikkipaikkoihin, kuten linnanmäelle, korkeasaareen tms. kohteeseen. Jo bussimatkat, retkieväät ja kiertely uudessa paikassa tekevät päivästä jännittävän ja hauskan oppilaille - viimeistään siinä vaiheessa kun päivää verrataan tavalliseen koulupäivään.

Ainola

Lotta-museo

Halosenniemi

Haloseniemen puutarhaan on rakentumassa lahjoitetuista sateenvarjoista yhteisötaideteos. Kuvia oli nyt vain rakennusten ulkopuolelta, sillä ainakaan Ainolassa ja Halosenniemessä kuvaaminen sisätiloissa ei ollut sallittua.

Tässä oli taas tähän astiset koulukuulumiset, joista toivottavasti välittyy se, että olen edelleen tosi innostunut koulunkäyntiavustajan työstä. Tähän loppuun voisin sanoa vielä pari sanaa tulevista kouluasioista.

Minusta mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee koulun kerho-ohjaaja, koska kerhojen vetäminen ei oikein istunut muiden opettajien lukujärjestyksiin. Tarkoituksenani on alkaa pitää paria eri ikäisille suunnattua liikuntakerhoa iltapäivisin koulun jälkeen, mutta tämä odottaa vielä virallista vahvistusta - palataan siis kerhoasioihin myöhempänä! Todettakoon kuitenkin jo tässä vaiheessa, että tämä kerhojuttukin nostaa kyllä hymyn huulille.

Ensi viikolla luvassa olisi vanhempainilta, jossa esittäydyn vanhemmille. Hiukan jännittää, vaikka uskonkin, että jos oppilaat ovat minusta jotain kotona sanoneet, on se ollut positiivista tai neutraalia. En näe mitään estetta tai syytä, mikseivät vanhemmat ottaisi minua hyvin mielin vastaan, mutta saahan sitä silti jännittää.


Tässä kaikki tällä erää.

Kouluterkuin Sini

Kotipihan kasvimaa

Meidän perheessämme on tapana pitää kasvimaata. Viime vuosina kasvimaan pidosta on vastannut käytännössä kokonaan isäni. Itse osallistun esittämällä välillä toivomuksia, mitä tänä vuonna kannattaisi tai ei kannattaisi kasvattaa, sekä ottamalla kasvimaakuvia, korjaamalla satoa ja valmistamalla siitä ruokaa. Pienempänä minulla oli usein oma kasvimaapläntti, jota hoidin vaihtelevalla menestyksellä. Jo monen vuoden ajan kasvimaan pito on omalta osaltani jäänyt siitä syystä, että kevään/alkukesän kylvöaika on aina ollut kiireistä aikaa koulussa/ kesätöissä, jolloin on tuntunut, ettei kasvimaalle jää aikaa. Yhtenä syynä on myös se, ettei omalle kasvimaalleni olisi oikein tilaa, koska kasvimaa-alue on isäni käytössä ja hän haluaa kasvattaa sillä tiettyjä kasvilaleja.

Sitten joskus tulevaisuudessa kun toivottavasti asun maalla omassa omakotilassa aion kyllä pistää joka vuosi pystyyn oikein kunnon kasvimaan. Olen jo suunnitellut, että sinä päivänä kun oman tontin saan, laitan heti marjapensaat ja hedelmäpuut kasvamaan, jotta ne mahdollisimman pian jo tuottaisivat satoa.

Haaveilen, että pihallani kasvaisi: muutama omenapuu, päärynäpuu, kirsikkapuu & luumupuu. Punaherukkapensaita ja mustaherukoita, kenties myös valkoherukoita, viherherukoita ja karviaisia. Herukoiden lisäksi vielä mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita ja ehkäpä yksi karhunvatukkapensaskin - ja mielellään metsän laidassa vielä metsävadelmia, metsämansikoita ja mustikoita..

Kasvimaalle päätyisi kasvamaan (maaperästä riippuen): papuja, herneitä, pinaattia, porkkanoita, perunaa, palsternakkoja, salaattia, retiisejä, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, sipulia & raparperia. Hmmm ehkä myös maissia... Mitähän vielä?

Yrteistä kaipailisin ainakin ruohosipulia, sitruunamelissaa, persiljaa, tilliä, minttua & basilikaa.

Ehkä minä jo noilla kasvimaan antimilla elelisin jo ihan mukavasti :D Ja kyllähän noissa jo työtäkin piisaisi, ehkä sillä voisi sitten työllistää mahdollisia omia tai muiden lapsia?

Mennään sitten haaveiluista meidän tämän vuoden kasvimaahan, eli tässä esittelyssä kasvit ja niiden käyttökohteet:

Kesäkurpitsa

Kesäkurpitsapuskat kukoistavat ja tuottavat tuollaisia muutaman kilon kokoisia puikuloita. Huomenna viedäänkin jo työpaikalle viisi yksilöä muille jaettavaksi, kun emme itse sattuneesta syystä saa kaikkia tämän hetken reilua kymmentä kesäkurpitsakiloa syödyksi..Kesäkurpitsoita käytän lähinnä salaatteihin ja kasviswokkiin. Joskus olen tehnyt myös täytettyjä kesäkurpitsoja.

Retiisit

Retiisit ovat nousseet kasvamaan ihan maanpinnalle. Aiemmin kesällä retiisit olivat vielä hyviä, mutta nyt n. 80% retiiseistä tuntuu olevan matojen syömiä ja käyttökelvottomia. Retiisejä käytän vain salaatteihin.

Porkkanat

 

Porkkanat alkavat olla jo ihan mukavan kokoisia. Oikeastaan emme ole vielä varsinaisesti nostaneet porkkanoita, vaan olemme poistaneet penkistä porkkanoita harvennusporkkanoina, niin että jäljelle jäävät porkkanat mahtuisivat kasvamaan paremmin. Pienet harvennusporkkanat ovat mukavia naposteltavia. Porkkanat päätyvät meillä usein kokonaisena keitetyiksi, vaan voipa niistä joskus tulla raastettakin, tai ne voivat päätyä keittoihin, wokkeihin tai juuresvuokiin.

Palsternakka

 

Palsternakka on meidän kasvimaan uusi tulokas. Luulen, että muu perhe on tykästynyt palsternakkaan minun myötäni ja minä taas löysin yhteisen sävelen palsternakan kanssa yliopiston ensimmäisen vuoden keittiöopetustunneilla. Palsternakat ovat vielä kovin pieniä (näyttävät kuvassa paljon suuremmilta kuin ovat), mutta nostin nämä yksilöt harvennusmielessä, jotta näen, missä vaiheessa kasvu on. Palsternakkaa käytän sellainaan keitettynä, uunijuuresvuokiin ja keittoihin.

Peruna

Peruna on vallannut kasvimaaltamme eniten pinta-alaa. Tänä vuonna kasvimaallamme kasvavat lajikkeet ovat muistaakseni solisti, siikli & mozart. Perunat päätyvät useimmiten ihan vain keitetyiksi, tillin & voin kanssa tarjoiltaviksi keitetyiksi perunoiksi. Tietysti perunoista saatetaan myös lajikkeesta riippuen tehdä muusia, juuresvuokaa, keittoja, laatikoita jne.

Papu

Papua meillä kasvaa kahdessa kohdassa. Toiset pavut on tuettu kasvamaan vanhaa heteka-sängynrunkoa myöten, toiset kasvavat maata vasten. Maata vasten kasvavat pavut tuottavat jo satoa ja täällä onkin useampana päivänä keitelty ruoanlisukkeeksi papuja. Papujen keittoveden maustan suolalla ja keitetyt pavut voilla. Pavut sopivat myös wokkeihin ja keittoihin. Raakoina niitä ei voi syödä, koska raakojen papujen sisältämä lektiini aiheuttaa vatsavaivoja.

Herne

Herneet alkavat vasta nyt olla riittävän isoja syötäväksi. Monena vuonna herneet ovat olleet täynnä luteita ja matoja, vaan nyt ne ovat syystä tai toisesta välttyneet tuholaisilta (koska tuholaiset ovat keskittäneet hyökkäyksensä sitruunamelissaan?). Herneet maistuivat parhaiten sellaisenaan tai salaatin seassa. Onko kukaan muuten kuullut herneenpalkoja nimitettävän liskoiksi? Naapurin edesmennyt pappa käytti herneenpaloista aina tätä nimitystä.

Salaatti

Salaattia kasvaa meillä tänä vuonna aika vähänlaisesti, mikä on toisaalta ihan hyvä. Salaatin lehdet ovat ensin pieniä, eikä niitä tahdo raaskia käyttää. Sitten kun kaikki salaatit kasvavat kerralla isoiksi, on täysi työ yrittää käyttää niitä, ennen kuin ne kaikki muuttuvat kerralla kitkeriksi. Nämä salaatit ovat ihan siemenistä itäneet, toisaalla kasvaa muutama salaatti, jotka on istutettu kaupasta ostetun salaatin juurakoista. Salaattia käytän leivänpäällä ja no, luonnollisestikin salaateissa.

Tilli

Tillit ovat kasvaneet korkeiksi ja komeiksi. Tilliä kuluu meillä lähinnä perunan ja kalan kanssa. Jos tilliä jää kesän jäljiltä yli, päätyy sitä myös pakastimeen.

Persilja

Persilja rehottaa meillä valtoimenaan. Persiljaa olisi syytä ehtiä säilöä myös pakastimeen. Persiljaa käytän salaatteihin, leivän päälle ja melkeen ruokaan kuin ruokaan.

Sitruunamelissa

Sitruunamelissapuska on suuri, mutta joutunut jonkun verran tuholaisarmeijan iskujen kohteeksi. Sitruunamelissaa käytän lähinnä koristeeksi juomiin, leipomuksiin & jälkiruokiin.

Basilika

Olen viime aikoina rakastunut basilikaan. Basilikaa on tullut käytettyä erityisesti avokadopastan mausteeksi. Sopiihan tuo leivänpäällekin ja melkeimpä ruokaan kuin ruokaan.

Omena- & muut hedelmäpuut

Tämän vuoden omenasato näyttää lohduttomaakin lohduttomammalta. Tämä saattaa olla puun ainoa täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva omena. Pari muutakin omena-yksilöä paikansin, mutta ne olivat jo muuttuneet pilalle menneen ruskeiksi. Muutkin pihan hedelmäpuut, luumupuut ja päärynäpuu, ovat päättäneet olla tarjoamatta tänä vuonna satoa..joku yhteinen hedelmäpuiden salaliitto?

Vihreäherukka

 

Ollaan varmaan ainoa perhe, joiden ainoa herukkapensas on vihreä herukka. Joskus vuosia sitten meillä oli pari mustaherukkapensasta pihasta, mutta ne saivat väistyä talonlaajennuksen tieltä. Tämä vihreäherukka on siis näin ollen ainoa herukkamme. Pensas on vielä kokolailla uusi, joten sato jäi joihinkin deseihin, jotka heti popsimme parempiin suihin. Onneksi saamme kerätä herukoita tutuiltamme ja näin oman pihan heikko herukkatilanne kompensoituu.

Pensasmustikka

Pensasmustikoita meillä on kymmenkunta puskaa, joihin mahtuu useampaa eri lajiketta. Pensasmustikan tämän vuoden sato on keskinkertainen. Pensasmustikka on parhaillaan tuoreena pensaasta popsittuna. Marjat ova myös jugurtin, puuron tms. kanssa ihan toimivia. Niin ja tietysti leipomusten/jälkiruokien koristeena. Pakastusta/kuumennusta en suosittele näille marjoille.

Metsän marjat:

Metsämustikat rajaavat pihaamme melkeimpä joka suunnassa, eli ne toimivat hyvin puutarhan & kasvimaan jatkeena.

Metsävadelmia kasvaa vähäsen meidän pihapiirin laitamilla. Pihan metsävadelmista saa kyllä puuromarjat tms, mutta suurempaa saalista täytyy lähteä etsimään kauempaa.

Metsämansikkaa kasvaa kasvimaalla ja pensasmustikoiden kupeessa ihan niinkuin se suorastaan kuuluisi osaksi kasvimaata.

Tästä tulikin oikein kaiken kattava kasvimaa-postaus. Jaksoikohan kukaan lukea kokonaan? :D

Kasvimaaterkuin Sini