Maatilamatkailua: Vuohi olohuoneessa

Vietin ihanan viikonlopun pe 10.7- ma 13.7 äitini ystävän maatilalla, joka sijaitsee Pohjois-Suomessa, pororajan alapuolella, mutten ollut koskaan käynyt näinkään kaukana Suomen sisällä. En siis ole tosiaankaan koskaan aiemmin käynyt Suomen pohjoisosissa, saati sitten Lapissa...mutta eiköhän tämäkin asia saada joskus korjattua!

Nyt haluaisin hiukan kertoa päivistäni tällä maatilalla, taino eläintilalla. Eikä tämä sinällään mikään varsinainen tila ole, eläimet ovat harrastusmielessä ja elinkavereina, eivät tuotantoeläiminä.

Tässä talon takapihaa: ihania kukkia ja rentouttava palju, jossa saimme yhtenä iltana loikoilla. En ollutkaan loikoillut paljussa vuosiin..

Eläimiä tilalla asusteli 15: yhteensä 4 kissaa, 3 koiraa, 2 pupua, 2 hevosta, 3 lammasta ja vuohi. Kissat ja koirat saivat pääsääntöisesti kuljeskella vapaasti sisällä ja pihalla. Tiettyjä järjestelyjä oli tehty huomioiden molempien osapuolien hyvinvointi, esimerkiksi kissanruokakupit sijaitsivat korkealla takan päällä kissojen tavoitettavissa, mutta koirien ulottumattomissa. Ja tuntui, että joka toisen oven takaa löytyi kissanhiekkalaatikko. Koirilla taas oli pihalla suuri ulkotarha. Puput asustivat ulkona isossa kanaverkosta rakennetussa aitauksessa, jossa niillä oli omia asuinkoppeja ja öiden ajaksi aitaus suojattiin myös pressulla. Hevosilla oli todella suuri ulkolaidun, ja ainakin kaksi erilaista sisätilaa käytössään. Toiseen, menköön nimellä latokatokseen nämä pystyivät itse kävelemään koska tahtoivat ja vanhassa navetassa oleviin pilttuisiin ne vietiin tarpeen vaatiessa esim. harjattavaksi. Lampaat saivat päivisin liikkua pihassa vapaana ja niillä oli myös pääsy navettaan. Öiden ajaksi lampailla oli oma aidattu ulkolaidun ja lato käytettävissään. Vuohi se vasta vapaa olikin: pihassa sai tallustella menemään miten tahtoi (kukkapenkkejä ei juuri voinut pitää...tai voi, mutta eivät ne kauaa säily) ja yön ajaksi navetan ovi oli auki, niin että vuohi sai itse valita onko sisällä vai pihalla. Vuohi olisi mieluusti valinnut myös olevansa omakotitalossa sisällä...

Haluaisin nyt esitellä hiukan tarkemmin näitä hurmaavia maatilan asukkaita:

Tässä kuvassa loikoilee näpsäkkä neitikissa Nelli. Nelli osasi hienosti pitää puolensa koirien kanssa, eikä vaivautunut tulemaan ovesta sisään ja ulos - onhan ikkkuna sentään keksitty!

Tässä kuvassa puolestaan komeilee arvokas vanharouva Maija. Maija on kotoisin Mäntsälästä ja reissannut siis monet reissut Etelän ja Pohjoisen välillä.

Tässä kuvassa on...hmm kuvassa on Pulmu tai Miisu, varmuutta asiasta ei ole. Tilalla oli kaksi mustaa kissaa, joita en oppinut tunnistamaan toisistaan ja joista vain toisesta sain kuvan. Edustakoon tämä kuva siis sekä Pulmua, että Miisua!

Tämä koira on Ruska. Lapinkoiran ja jonkun muun (olipas asiantuntevasti sanottu) sekoitus ja siis sekarotuinen koira. Ruska oli kova haukkumaan ja päivysti innoissaan pupuhäkin luona. Onneksi, siis pupujen onneksi, Ruskan harmiksi kananverkkoa oli välissä. Ruska otti meidät hyvin vastaan: sain heti innokkaan koiran etutassujen rapajäljet valkoiseen paitaani, vaan eipä tuo haitannut.

Tässä kuvassa on jo arvokkaaseen 13-vuoden ikään varttunut Nunnu-rouva. Nunnu on Ruskan mummo. Nunnun pentu Emma taas on Ruskan äiti (jos pysyin kärryillä sukulaisuus suhteista). Emma jäi ikään kuin kuvaamatta, mutta pitkälti samaltahan tuo näyttäisi kuin äitinsä Nunnukin. Nunnu lähti meidän mukaan patikkaretkelle läheiseen kansallispuistoon.

Tässä kuvassa etualalla on (muistaakseni) Pumpuli-pupu. Uusien pupujen nimet ovat muutaman kerran ehtineet vaihtua, kun lapset ovat keksineet niille uusia nimiä.

Tässä sitten Pumpuli-neidin ystävätär Uppu (nimi on tullut pienen lapsen tavasta sanoa pupu). Aluksi nämä pupuneidit kuulemma tappelivat kovasti, vaan kyllä ne nyt jo näyttivät elävän sulassa sovussa. Tykästyin kovasti pupujen ruokkimiseen ja kiikutinkin niille aamuin ja illoin vihreitä lehtiä popsittavaksi: voikukkaa, apilaa, poimulehteä..

Näissä kuvissa on Eetu-hevonen vielä vanhalla laitumellaan. Hevosten mielestä tämä ruoho oli jo liian loppuun kynittyä, ja ne päättivät mennä aitojen yli ja ohi lampaiden puolelle, joten pian jo vietimme aikaa laajentamassa hevosten ennestään hyvin suurta laidunta yhä suuremmaksi.

Eetu ja Jekku "latokatoksessaan".

Tässä kuvassa on siis Jekku. Huomasin, että jostain syystä olen Eetusta ottanut kokovartalokuvia ja Jekusta taas tällaisia lähikuvia. Alkuun hiukan vierastin näitä hevosia. Vaan kyllä minä jo lopussa uskalsin olla niitä pilttuussa harjaamassa. En tiennytkään miten monta erilaista harjaa hevosille on..

Tässä yllättäen reissun parhaat kaverini: lampaat. En ole oikein koskaan välittänyt sen suuremmin lampaista. Vaan koska ne olivat minulle vieraita, ehkä siksi olinkin juuri niin innostunut oppimaan kaikkea lampaista. Tässä kuvassa lampaat näyttävät omistajansa mukaan ihan "demonilampailta".

Alkuun vierastin näitä lampaita. Vaan loppulomasta oli joka välissä päästävä paijaamaan lampaita ja tarkastamaan niiden kuulumisia. Vaan enpä minä vielä sentään pusutellut niiden kanssa, vaikka ne emäntänsä kanssa ovat tottuneet pusuttelemaan ja varmaan olisivat mielellään minunkin naamaani muiskautteneet kunnon lammaspusun...

Nämä kolme lammasta ovat siis: Inkeri (musta), Helka (puoliksi keritty valkoinen etualalla) ja Venny (keritsemätön valkoinen, eli tällä hetkellä näyttää lähinnä harmaalta). Ja pahoittelut arvon lampaille, jos Helka kirjoitetaankin Helga ja Venny kirjoitetaankin Venni..ei näistä aina tiedä :D Tosiaan lampaiden villa oli jo ehtinyt kasvaa siihen mittaan, että olisi keritsemisen aika. Keritsin kone käynnistettiin varovaisesti navetan karsinassa, johon lampaat oli otettu keritsemisen ajaksi. Lampaat sekosivat ja juoksivat ympäri karsinaa, lopputulos: ei keritä koneella - leikataan villa saksilla. Tässä kuvassa Inkerin ja Helkan villan leikkuu on jo aloitettu, mutta puuha on aika hidasta ja vaikka nämä lampaat olivatkin hyvin reippaita, eivät ne kerralla jaksaneet koko villojen poistoa. Pienissä erissä tehtiin siis hommaa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin lampaiden väriero villan leikkaamisen jälkeen. Ja tämä on siitä harvinainen kuva, ettei Inkeri ole metrin säteellä muista lampaista, nämä kolme kun kulkivat koko ajan tiiviisti kimpassa. Jos yksi juoksi johonkin suuntaan, juoksivat muut perässä jne. Lampaiden suurimmaksi herkuksi paljastui kaura: sillä ne sai varmasti seuraamaan itseään.

Tässä on sitten viimeisenä Linda vuohi. Kun ajoimme pihaan ja Linda poseerasi ladon edessä vapaana, luulin sen olevan patsas "onks toi vuohi oikee?". Vaan kun Linda liikahti, jouduin uskomaan, että vuohi on kyllä ihan oikea. Kun saimme kuulla, että Linda on hyvin kiltti, eikä puske, ei ajatus vapaana liikkuvasta Lindasta häirinnyt. Linda on enemmän ihmisten kaveri, lampaiden kanssa ei ole oikein löytynyt yhteistä säveltä ja muut vuohet ovat siirtyneet vihreämmille niityille. Linda ei tällä hetkellä lypsä, mutta on ollut oikein hyvä lypsettävä: siitä on voinut saada aamuin ja illoin yli litran maitoa, eli varmaan noin 2,5 litraa päivässä. Ja vuohenmaidosta kuulemma tulee parhaat pullat!

Ja nyt päästiinkin viimein siihen kuvaan, mistä postaus sai nimensäkin. Tätini katseli rauhallisesti olohuoneessa telkkaria, kun yht äkkiä kuului olohuoneesta hiukan järkyttynyt huudahdus "TO, To, Toi, toi...vuohi tuli olohuoneeseen" ja siihen minä suunnilleen "äkkiä kamera, tästä otetaan kuva". Linda oli hyödyntänyt avoimenaan olevat ovet ja humpsahtanut sisälle. Vaan ei tämä kuulemma ollut ensimmäinen vierailu sisällä. Linda on joskus löytänyt keittiön vastustamattoman kuiva-ainekaapin jauhoineen ja tulisi mieluusti uudesti tutkimaan sitä. Näihin kotoisiin, vuohi olohuoneessa tunnelmiin päätämme tämän pitkäksi venähtäneen postauksen maatilaelämästä.